Perjantai 29.6. ja matka lähestyi uhkaavasti loppuaan. Meillä olisi kuitenkin luvassa vielä kokonainen päivä Neverlandissa. Michaelin pitkäaikainen koti, Neverland, jossa hän asui 80-luvun lopulta 2000-luvun puoliväliin, sijaitsee kolmen tunnin ajomatkan päässä Los Angelesista pohjoiseen Los
Olivos nimisessä pikkukylässä keskellä maaseudun rauhaa. Neverlandiin ei pääse sisälle, se ei ole auki yleisölle, eikä siellä ole juuri muuta kuin Michaelin rakennukset tyhjillään. Pihan kukkaistutukset olivat kauan hoitamatta, kunnes Michaelin kuoleman jälkeen ne kunnostettiin. Heti porttien sisäpuolella on vartijoiden koppi, jossa vartijat päivystävät yötä päivää. Eräs vartijoista oli palkattu paikalle juuri ennen Michaelin kuolemaa, eikä hän ollut ehtinyt nähdä pomoaan ollenkaan. Vartijoilla olisi varmasti ollut kerrottavanaan monia muistoja työajoistaan Neverlandin tilalla. Itse keskityin paikalla olemiseen niin kovasti, etten harmikseni tajunnut käyttää tilaisuutta hyväkseni ja jututtaa heitä enemmän.
Paikalliset fanit olivat järjestäneet kuolinpäivän aikoihin helikopterilentoja tilan yli, joilla pääsi ihastelemaan Neverlandin maisemia yläilmoista. Kuolinpäivän ja kaiken muun härdellin aikaan emme olleet paikalla, sillä halusimme tulla omalla porukalla paikalle sellaisena päivänä, jolloin tilalla ei olisi muuta hulinaa. Kirjotin Forest Lawnilla 25. päivä kortin Michaelille, mikä monien muiden korttien kanssa tullaan hautaamaan Neverlandin maaperään. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta tuntuu itsestäni erittäin ihanalta ajatukselta. Koska en itse vielä päässyt sisälle Neverlandiin, tulee siellä olemaan joku osa minua tuon kortin muodossa. Olisi upeaa, jos Neverland myöhemmin avattaisiin yleisölle kuten Elviksen Graceland, vielä sitä ei kuitenkaan olla tekemässä, joten käynti porteilla oli iso kokemus tässä vaiheessa.
Maisemat vaihtuivat kolmen tunnin ajomatkalla merenrannasta vuoriston kautta kuivaan peltomaisemaan.
Ensin pysähdyimme Los Olivoksen kylän keskuksessa, jossa oli yksi pikkuruinen ruokakauppa, pieniä putiikkeja ja viininmaistelupaikkoja. Täältä ostimme kaikki itsellemme kortit, jotka kirjoitimme myöhemmin porteilla ja lähetimme illalla itsellemme.
Paikkana Neverland on erittäin rauhallinen ja kaunis. Peaceful kuvaa englanniksi paikkaa hyvin: se on täynnä rauhaa. Se on kaukana kaupungin hälinästä syrjäisessä vuoristossa. Kukkulat ympäröivät Neverlandin taloja niin hyvin, että kuulemma ylös vuorelle ajaessakaan niistä ei näe vilaustakaan. Täydellinen pakopaikka Michaelille, oma maailmansa kaiken rauhan keskellä.
Noista "yksityisalue - ei rajanylitystä, häiriköijiä rangaistaan" -kylteistä huolimatta eräät paikalliset naiset kertoivat, että olivat joskus ylittäneet aidan ja pinkoneet Michaelin maille (silloin kun herra ei enää asunut siellä). He sanoivat juosseensa kauan, kunnes jonkun kukkulan takaa näkivät päärakennuksien kattoja. Silloin heillä kuulemma meni pupu pöksyyn ja he pinkoivat takaisin samoja jälkiään, mutta kertoivat, että rakennukset olivat todella kaukana tieltä.
En tiedä pystyykö ei-fanit ikinä ymmärtämään sitä tunnetta miltä tuolla tuntui olla. Siellä olin lähellä Michaelia. Vaikka konkreettisesti olin ollut lähempänäkin, Forest Lawnilla, mutta kun Neverland on Michael; Michael oli siellä Peter Pan omassa Mikä-mikä-maassaan. Michael eli siellä pitkään ja nautti elämästään. Valitettavasti Neverlandiin jäi ikävä tahra perättömien *enedessanositäsanaa*-epäilyjen takia, mutta silti se paikka iso osa Michaelia ja tulee aina olemaan.
Itseäni harmitti, etten ollut tajunnut tehdä niin kuin jotkut: tuoda vanhaa unileluani tai yöpaitaa käymään Neverlandissa, jolloin paikkaa olisi voinut aina muistella niihin käpertyessään. Ihana ajatus. Keräsin talteen pari kiveä, joista toinen on sydämen muotoinen. Lähetin itselleni myös Los Olivoksen kylästä ostaman postikortin välissä pari lehteä Neverlandin portin puista.
Portti aukesi pari kertaa, kun työntekijöitä ajoi sisään ja ulos.
Olimme ostaneet Losista asti piknik-tarpeet kylmälaukkuun ja nautimme ne paikan päällä. Koska noilla leveyspiireillä nurmikko ei kasva vihreänä ilman kastelua, oli nurmialueet portin luona varustettu sadettimilla. Laitoimme musan soimaan ja samalla kun asettelimme piknik-tarpeita nurmikolle, mietimme ettei vaan nuo sadettimet alkaisi pian sadettaa juuri tässä. Noh, olisihan se pitänyt arvata, hetken siinä istuimme kunnes tuli tytöille äkkilähtö. Onneksi selvisimme säikähdyksellä ja märillä vaatteilla eikä kamerat kastuneet. Vartijat sammuttivat sadettimet äkkiä kiljahdukset kuultuaan ja huutelivat vielä anteeksipyyntöjä perään. Ne olivat kuulemma ajastimella. Aijaa... ;)
Vietimme porteilla siis koko päivän. Näimme paljon eläimiä: kauniita lintuja, maaoravia puikkelehtivan koloihinsa, kotkan kiertelevän sinisellä taivaalla Neverlandin porttien yllä, sisiliskon paistattelemassa päivää aidalla, peuran läheisellä pellolla ja illan hämärtyessä lepakot puikkelehtivat puiden yllä. Ehkä sykähdyttävin näky oli kojootti, joka jolkotteli vähän matkan päässä tiellä hämärtyvässä illassa.
Aloimme illan mittaan olla jo paikallinen nähtävyys. Ihmiset kävivät vastapäisen tilan juhlista katsomassa meitä, suomalaisia Michael-faneja. He rupattelivat meidän kanssa pääosin Michaelista. Yleensä he muistelivat meille Michaelin kuolinpäivää ja millaista porteilla silloin oli. Välillä autoja ajoi ohi, osa pysähteli ja osa turisteista tuli kuvaamaan portit, mutta lähtivät pian pois. Eräs auto pysähtyi joksikin aikaa portin luokse ja autoradiosta alkoi soida Thriller. Mikäs sen hienompi paikka tanssia kyseinen biisi kuin Neverland. Volaa kovemmalle ja tytöt tanssimaan. Saimme muutamia muitakin katselijoita ja pariskunta autossa oli niin haltioissaan, että tulivat halaamaan kaikki läpi tanssin jälkeen.
Katsoimme yhdessä auringonlaskun ja odotimme, että yötaivaan ensimmäiset tähdet syttyisivät loistamaan. Nyt olimme katselleen niitä samoja tähtiä, mitä Michaelkin usein katseli omasta kiipeilypuustaan (Giving Tree) Neverlandissaan. Päivä oli onnellinen.
Viimeinen matkapäivä valkeni kirkkaana, niinkuin kaikki aamut tähän asti. Ensimmäisenä kohteena oli Encinon kaupungin osa ja Hayvenhurstin talo, johon Jacksonien perhe muutti Garysta Los Angelesiin tullessaan. Michael asui siellä siihen asti, kunnes osti Neverlandin ja Michaelin vanhemmat ja lapset asuivat siellä vielä jonkin aikaa MJ:n kuoleman jälkeen. Hayvenhurstin porteilla oli joitain fanien jättämiä kortteja vieläkin. Talosta sain osittain kuvan aidan alitse.
Hayvenhurstin lähikauppa myi tutunnäköisiä Panda-karkkeja. Ovatkohan Michaelin lapsetkin shoppailleet noita vielä Encinossa asuessaan?
Encinosta menimme Carolwood drivelle, jossa sijaitsi Michaelin viimeinen koti, jonne hän kuoli 25.6.2009. Tämä paikka oli matkan ainoa epämiellyttävä kohde. Mahassa muljahti, kun saavuimme paikalle ja nousimme autosta ulos. Porteilla ollessa pystyi ajattelemaan vain ja ainoastaan sitä videokuvaa, jossa ambulanssi peruuttaa pois Michael kyydissään. Pari paikallista fania tuli porteille samaan aikaan (ihastelivat mm. Michael-tatuointiani ja ottivat siitä kuvan). Toinen miehistä kertoi käyvänsä vasta nyt ensimmäistä kertaa talolla. Hän totesi, ettei ollut pystynyt tulemaan paikalle ennen tätä ja tälläkin kertaa hän silmin nähden liikuttui, kuten me muutkin. Hän myös kertoi päässeensä nuorena Neverlandiin ja kätelleensä Michaelia. Mikä ihana muisto!
Michaelin talo takapuolelta, jota vastapäätä olivat Elviksen entisen Losin talon portit. Lisa-Marie kertoi Oprahin haastattelussa MJ:n kuoleman jälkeen ettei ollut uskoa talojen sijaitsevan näin lähekkäin. Hän oli viettänyt pienenä paljon aikaa talolla isänsä kanssa.
Forest Lawnilla kävimme vielä toistamiseen. Tällä kertaa pääsimme haudan ovelle asti. Vietin siinä pitkän tovin vain tuijottelemalla lasiovesta sisään. Sisällä oli pimeää, mutta takaseinän lasi-ikkunan kautta kajasti sen verran valoa, jotta Michaelin hautapaasin erotti pimeydestä. Ja mitä pidempään tuijotti, sitä paremmin silmä tottui pimeään. Seisoin siinä pitkään tuijottaen näkymää, jotta se palaisi verkkokalvoilleni vielä vuosien päästä tämän matkan jälkeen. Muistan sen näkymän vieläkin terävästi. Eräs vanhempi fani tuli myös oven luokse kyynelehtien. Halasimme toisiamme. Hän sanoi, että oli jo ajamassa pois Los Angelesista kotiinsa, muttei voinut ajaa Forest Lawnin ohi käymättä vielä kerran Michaelin luona jättämässä hyvästejä. Siinä olimme yhdessä, eri ikäiset ihmiset eri puolilta maailmaa ja surimme samaa ihmistä.
Jätin vielä kirjeen ovimaton alle, sama kirje jonka olin 2009 vienyt O2-areenalle Lontooseen Michaelin konserttien aloituspäivänä. Viimeinen kirjeeni Michaelille. Nyt se oli vihdoin oikeassa paikassa.
Oli aika lähteä kotiin. Kaiken tämän kokemani jälkeen, en voi kuin kiittää kanssamatkustajia, rakkaita ystäviäni. Matka oli unohtumaton ja ainutlaatuinen. Oli ihana kokea se juuri teidän kanssa. Kiitos Michaelille, sillä ilman häntä en tuntisi teitä. Hän on erittäin suuri osa elämääni, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Häneltä olen saanut paljon ja hänelle olen paljon velkaa. Ensirakkauteni ja inspiraationi. Maailman kaunein ihminen. Michael Joseph Jackson.
Kiitos Michael, että olit! I love you more.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti