Paikat missä olen tanssinut Thrillerin

Facebookin MJ-fanit yhteisössä tuli puheeksi paikat, joissa ihmiset ovat tanssineet Michael Jacksonin Thrillerin (Thrill The World -tapahtumia lukuunottamatta, mutta samalla koreografialla).

Listaanpa tähän omat paikkani, osa ehkä jo matkan varrella unohtunutkin, ja päivittelen listaa aina kun joku mielenkiintoinen paikka tulee vastaan. Kertaakaan en ole tainnut yksin tanssahdella, vaan aina mukana on ollut muitakin Michael-faneja. Enkä luettele tähän nyt mitään MJ-fanien yhteisiä juhlia ja illanistujaisia, koska niissä tulee lähes poikkeuksetta aina jossain vaiheessa iltaa vedettyä Thriller. Nämä ovat ennemminkin niitä erikoisia ja yllättäviä paikkoja. (Järjestys uusimmasta vanhimpaan.)

Syksy 2015: elokuussa ystävän häät Kauhajoki ja syyskuussa Kingvention Lontoo.

Heinäkuu 2014: Omat häät Tampere.

Elokuu 2013: Suomenlinna ja yökerho DTM Helsingissä. Yökerho Bricks Tampereella.

Talvi 2012: Thrilleriä tuli vedettyä ainakin Kannelkrouvissa Helsingin Kannelmäessä sekä Helsingin uudessa Hard Rock Cafessa. Molemmissa keräsimme ablodeja. Ja pakkohan tämäkin on tähän mainita, vaikka liittyykin Thrill The Worldiin 2012 promoamiseen, mutta TR1 Taidehalli Tampere. Paikkana taidemuseo oli sen verran erikoinen, että se päätyi MTV3:sen Kymppiuutisten loppukevennykseen.

Kesä 2012: Los Angelesissa useampikin paikka: Thriller Alley eli kuja, jossa itse Thriller tanssikohtaus on kuvattu, tämän hienompaa paikkaa Thrillerin tanssimiseksi ei kai voi olla? Julien's Auction Beverly Hills, palkkioksi tanssista saimme kylmää juotavaa ja huutokauppakamarin silloiset katalogit. Neverlandin porttien ulkopuolella, eräs auto pysäköi ja alkoi soittaa autoradiostaan Thrilleriä, jonka tahtiin aloimme tanssia. Eräs ohi ajava autokin pysähtyi paikalle katsomaan. Biisiä soittanut nainen oli niin haltioissaan ex tempore -esityksestämme, että tuli halimaan kaikki tanssijat läpi.

Kesäkuu 2011: Berliini, The Pub Aleksanderplatz: Yleisöä tuli kadulta asti katsomaan tanssiamme pienessä pubissa, se jopa videokuvattiin, muttei se ikinä tainnut päätyä youtubeen asti. Pubin työntekijät palkitsivat meidät juomilla.

Syksy 2010: Tampereen Koskikeskuksen keskusaukio: kyseessä oli Thrill The World 2010 -promotilaisuus, mutta harvoin sitä tulee ostoskeskuksessa tanssahdeltua.

Uuden vuoden lupauksia

Viime vuoden kohokohta oli kyllä Usa-matka rakkaiden MJ-fanien kanssa. Sen matkan tulen muistamaan aina ja tulen varmasti muistelemaan sitä vielä täällä blogissani. Mutta aika kuluu ja vuosi vaihtuu ja nyt on jälleen aluillaan uusi vuosi, saas nähdä mitä jännää sitä tälle vuodelle keksii, ainakin varmasti jotain Michael Jackson -painotteista. ;)

Mutta sitä ennen on aika tehdä lupauksia tälle uudelle vuodelle 2013:

Lupaan lukea suurimman omistamani kirjan, Michael Jackson Opuksen, kannesta kanteen tämän vuoden aikana.

Ostin kirjan heti sen tultua myyntiin melko pian Michaelin kuoleman jälkeen vuonna 2009. Kirjaa kasattiin Michaelin vielä eläissä, yhteistyössä hänen kanssaan, mutta se sai hivenen erilaisen sisällön Michaelin kuoltua, kun faneja pyydettiin lähettämään piirroksia idolistaan kirjaa varten, joita on esillä kirjan loppusivuilla. Kirja on MAS-SII-VI-NEN. Sen mustasta nahkasta käsin sidotut kannet pitävät sisällään 404 sivua, sen ulkomitat ovat 33 x 46 cm ja se painaa 12 kg. "Kevyttä iltalukemista" siis. Kirja tuli minulle postissa tammikuussa 2010 punaisessa suojakotelossaan valkoisen hansikkaan kanssa ja siitä asti se on ollut kirjahyllyn päällä lähinnä pölyttymässä (vaikka olen säännöllisesti siitä pölyt pyyhkinyt). Kirja sisältää valtaosin kuvia, joten en usko, että sen lukemiseen menee kovin kauan aikaa, lähinnä vaivaa tuottaa sen edestakaisin nostelu 160 cm korkean kirjahyllyn päältä ja siksi sen lukeminen onkin jäänyt niin usein vain selailuasteelle.

(Kuvassa mittasuhteita antamassa dvd-kotelo, pahoittelen pölyistä kirjahyllyä)

En tiedä uskallanko samaan syssyyn luvata lukevani kaikki muutkin vielä postissa olevat Michael-kirjani, mutta voisin yrittää. Tilaisin nimittäin alennusmyynneistä kolme muutakin MJ-kirjaa joista yhden sponsoroi kummitätini lahjakortin muodossa. 

Michaelin veljen, Jermaine Jacksonin kirja, You are not alone, on kerännyt paljon kehuja fanipiireissä. Jermaine on tunnetusti huomiohuor... öh, huomiohaukka mitä tulee julkisuuteen. Jokainen voi olla syistä eri mieltä, itse uskon, että kyllä Jermaine veljestään välitti ja kaipaa häntä syvästi, mutta välillä miehen teot ovat olleet aika kaksinaamaisia ja suorastaan Michaelin maineella ratsastamista. Mutta on silti mielenkiintoista lukea hänen ajatuksiaan veljestään näin postuumisti.

Toinen englanninkielinen kirja on Michael Bushin kirjoittama The King Of Style: Dressing Michael Jackson. Bush teki töitä Michaelin vaatettajana 25 vuotta. Kirjaa on myös kovasti kehuttu ja sieltä paljastuu kuulemma mukavia pikku anekdootteja Michaelin vaatteisiin ja itseensä herraan liittyen. En malta odottaa tämänkään lukemista, vaikka englanti ei kovin vahva kieli olekaan, mutta kuulemma kirja on kirjoitettu mukavasti ja helppolukuisesti.

Ainoa suomenkielinen kirja onkin sitten suomennettu Margo Jefferssonin kirja Tapaus Michael Jackson. Otsikkona hyvin luontaantyöntävänä tämä "tapaus" on kuitenkin kerännyt paljon paljon kehuja fanipiireissä. Olen tätä yrittänyt kirjastostakin jallittaa, mutta tuloksetta, joten kun se vihdoin alennuksessa oli, niin tilasinpa pois kuleksimasta. Tämän ainakin voin luvata lukevani tämän vuoden puolella, koska omalla äidinkielelläni lukeminen sujuu nopeasti ja vaivatta. 

Toinen uuden vuoden lupaus liittyy joulunpyhien "sairaskohtaukseeni" eli minuun iski neuloosi. En suoraan sanottuna ole neulonut sitten yläasteen eikä ole tehnyt mieli, kunnes yhtäkkiä joulun alla vanhempieni luona ollessa torkkupeittoon kääriytyneenä tuli olo, että haluan neuloa itselleni myös torkkupeiton. Sehän on helppoa, senkun suoraan ja nurjaa vaan puolin ja toisin. Noh, vanhemmat sitten lupasivat ostaa langat ja puikot joululahjaksi ja jo jouluaattona alotin äitini opastuksella puikottamisen. 

Värimaailmana on harmaa ja violetti/purppuran punainen, johon sattumalta sointuu hyvin Amerikasta tilaamani vesipohjaiset kynsilakat (joita tosin en vielä ole testannut, koska annan silmieni parantua rauhassa). Torkkupeitossa tulee olemaan n. 30x30 ruutuja, joka toinen harmaa ja joka toinen tuota 7 veljeksen raitaa. Se tulee olemaan pitkä ja kapea, ikään kuin isohko huivi, jonka voi tarvittaessa kääriä myös hartioille. Teen sen aina kolmen ruudun osioista, jotka sitten ompelen yhteen. Niitä osioita tulee olemaan 5 tai 7, riippuen siitä miten pitkän peitosta haluan.

Äitini opastuksella oikeat ja nurjat löysivät pian liikeratansa ja niinhän ne joulunpyhät menivät neuloessa. Yllättävän nopeasti tuo neulominen sujuu. Tämän kuvan ottamisen jälkeen, olen tehnyt jo toisen osion keskimmäisen ruudun valmiiksi, eli uskoisin, että jos vain neuloosi jatkuu, niin saan peiton yllättävän nopeastikin valmiiksi. Mutta kun ikinä ei tiedä millon into lopahtaa. Ja luultavasti minun pitää tehdä ensimmäinen kolmen ruudun osio vielä lopuksi uudestaan, sillä sen verran on käsiala muuttunut tämän lyhyen neuloosiputken aikana, etten ehkä pysty katselemaan tuota aloituspalan epätasaista jälkeä. Onneksi lankoja riittää ja voinhan tarvittaessa purkaa sen alkuperäisen osion. 

Uuden vuoden lupauksia voisi tehdä vaikka millä mitalla, mutta ehkäpä tässä helpoimmat ja varmimmen toteutuvat. Kiva tehdä sellaisia lupauksia, jotka luultavasti pystyy pitämään. Mitäs sitä itseään rääkkäämään suotta liian haastavilla lupauksilla. ;)

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!