Rauhaisaa Joulun aikaa kaikille!

Haluan muutamin mukavin joululauluin toivottaa kaikille lukijoille ja ystäville oikein lämmintä ja ihanaa Joulua sekä iloista ja onnellisempaa Uutta Vuotta 2012!

Jackson 5 - Santa Claus Is Coming To Town


Elvis Presley - If Every Day Was Like Christmas


Rajaton - Ketun Joululaulu

Viikon fanitus: ekoilua osa 2

Pitänee täydentää aiempaa ekoilu-postaustani, jonka jälkeen pari epäselvyyttä on saanut selvyyden. Nimittäin mietin voiko lahjapaperia kierrättää paperinkeräykseen ja tässä vastaus.

Yhteishyvä-lehdessä oli juttu Lempäälän Pyrollin tehtaalla painettavista joululahjapapereista. Paperien painovärit ovat vesiliukoisia, mikä säästää luontoa ja Pyroll-paperi on kotimainen Avainlippu-tuote. Lehtijutussa mainitaan, että "avainmerkityn paperin voi lahjojen avaamisen jälkeen kierrättää paperinkeräyksessä. Yleinen ohje on, että joulupaperia ei kannata laittaa paperinkeräykseen, jos mukana on muovipohjaisia tai alumiinipohjaisia eli foilattuja papereita, klitteriä tai hilettä. Jos ei tiedä, mikä paperin alkuperä on, se kannattaa laittaa energiajätteeksi."

Muistakaamme Avainlippu-merkki, kun ostamme lahjapapereita!

Myös toinen mieltäni askarruttanut asia selvisi Pirkanmaan jätehuollon joka kotiin lähettämän "roskakalenterin" kautta. Eli ruskeat paperipussit, jauhopussit sekä paperikassit kuuluvat kartonkikeräykseen. Hyvä, case closed!

Unohdin mainita edellisessä postauksesta erään minulle tärkeän firman, jota kannatan.

Globe Hope

Yrityksen slogan kertoo tiivistetysti koko idean:
The world does not suffer from the lack of material but the lack of mind.

Eli maailmassa ei ole pulaa materiaalista, vain ideoista. Firma käyttää valmistusmateriaaleinaan mm. Ruotsin armeijan ylijäämä vaatteita, autojen turvavöitä, veneiden purjeita, mainosbannerikankaita ja kaikkea mahdollista vanhaa, ylijäämää ja muuten turhaa ja roskiin menevää materiaalia valmistaakseen näistä vaatteita ja käyttötavaroita kestävän kehityksen, ekologisuuden ja ympäristöystävällisyyden periaatteilla. Eli siis firma edustaa kaikkea sitä mitä pieni ekologistini sisälläni toivoo. Ei turhaan valmisteta uutta, vaan kierrätetään vanhaa ja tehdään siitä uusia kivoja asioita. Globe Hope on suunnitellut myös omia valikoimiaan Postille ja Yliopiston apteekille firmojen vanhoista työvaatteista. Globe Hope -tuotteet tunnistaa valkoisesta kangasmerkistä.

Mukanani on kulkenut jo jonkin aikaa Ruotsin armeijan sarkatakista valmistettu Kaarina-reppu, joka on ihanin reppu ikinä! Viime Helsingin reissulla (Maroon 5-konserttimatkalla) mukaani tarttui auton turvavöistä tehdyt Vilkkilä-heijastin ranteeseen ja Tirmula-vyö. Vyöstä ei jostain syystä ollut kuvaa firman sivuilla, joten tässä kuvia, kun vyö lähtee ensimmäistä kertaa kanssani ulos.








Samaisella reissulla yllätyksekseni löysin LUSH-kaupan keskustasta Citykäytävästä. Mukaan tarttui joululahjoja ja jotain itselleni. Ostin peitevoidetta 20g purkissa, hinta 13,95€. Kävin myöhemmin mielenkiinnosta Sokoksella katsastamassa valikoiman ja vastaavaa tuotetta löytyi hintaan 13,45€, mutta vain NELJÄN gramman purkissa. Joten Lushista sain 16 grammaa ylimääräistä samaan hintaan!! Ostin myös ihananmakuista huulienkuorintavoidetta. Tuote on pääasiassa sokeria ja luomujojobaöljyä, joten hoidon jälkeen sen voi lipaista suuhun ja maiskutella masukkaan. Makuja oli erilaisia, mutta tällä kertaa mukaan lähti karkkipurkan-makuinen lip scrub.

Suosittelen molempia firmoja kaikille! Sekä Globe Hope että LUSH-tuotteita voi ostaa nettikaupasta suoraan kotiovelle, jos kauppaa ei ole omalla paikkakunnallasi.

Konserttikokemuksia: Maroon 5

Kyseisestä bändistä olen tykännyt jo heidän ensimmäisestä hitistään, This Love, alkaen. Siitäkin tulee ensi vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Jo yhden vuosikymmenen ajan olen siis tiennyt bändin olemassa olon. Aina olen ostanut uuden ilmestyneen albumin automaattisesti, vaikka olisin kuullut siitä vain yhden biisin, enkä vielä kertaakaan ole joutunut pettymään. Tuntuu, että biisit vain paranevat albumi albumilta.

Ensimmäisestä Suomen keikasta kuulin sattumalta viime talvena parturissa istuessani. Radio kuului hiljaa taustalla ja yhtäkkiä kuulin sieltä että "Maroon 5 tulee Suomeen". Muuta en oikein saanut selvää, mutta heti kotiin päästyäni googletin ja näinhän asia oli. Ostin liput 16.3.2011 Helsingin Kulttuuritalolla järjestettävään konserttiin miesystävälleni ja minulle sekä kaverilleni. Noh, tietenkin huonoa tuuria tässäkin ja keikka SIIRTYI, kun laulaja Adam sai pestin Amerikan Voice-ohjelmassa (sama mikä alkanee piakkoin täällä Suomessa). Keikkapaikka vaihtui Kaapelitehtaaksi ja päiväksi tuli 30.11. Alkoi melkein vuoden mittainen odotus.

Odotukseni olivatkin korkealla, sillä Kaapelitehdas on pieni paikka, joten toivoin kovasti pääseväni eturiviin. Automaattisesti luulinkin sen olevan mahdollista, ajattelin ettei konserttipaikalle ole niin kamalaa tunkua. Luulin myös, että fanikunta olisi minun ikäistäni, vähän vanhempaa naikkosta, mutta luulin senkin väärin.

Mentiin oville vasta noin tuntia ennen niiden aukeamista ja jonoa oli jo pitkälle rakennuksen kulman taakse. Törkeästi jäätiin vain alkupäähän odottamaan, eikä kukaan jonottavista tuntunut huomaavan meidän temppua. Tai ainakaan eivät kehdanneet sanoa mitään. Jäi siihen kyllä muitakin meidän jälkeen, vaikka suurin osa suomalaisista kuuliaisesti asteli jonon hännille. Yllätyin myös fanikunnan nuoruudesta. Suurin osa oli parhaimmassa murrosiässään ja alaikäisiä, konsertti kun oli ikärajaton. Noh, siinä sitten teinien kanssa tapeltiin tiemme sisälle ensimmäisten joukossa, mutta valitettavasti aivan eturivipaikat kaiteen luona olivat jo menneet. Jouduimme tyytymään tuijotteluun lavalle parin ihmisen takaa.

Jo ennen keikan alkua ihmisten tunku ja paine alkoi syödä intoa. En tullut tänne tappelemaan paikastani vaan nauttimaan konsertin omalta paikaltani lavan läheisyydessä. Tunnelma tietysti vain tiivistyi mitä lähemmäs konsertin alkua päästiin ja paikastaan sai tapella oikeasti kyynärpäätaktiikalla.

Lämppärinä soitteli akustisesti kitaraa newyorkilainen Emily King, jonka letkeään musiikkiin tykästyttiin miesystäväni kanssa niin kovasti, että ostimme hänen Seven-albuminsa ja haimme siihen nimmarin konsertin jälkeen. Leppoisaa ja vaivatonta musaa, suosittelen!

Noh, kun kello löi iltayhdeksän (joka oli useimman paikan päällä olleen fanin nukkumaanmenoaika;) lavalle saapui Maroon 5 laulajanaan suloinen Adam Levine (muiden nimiä en sitten tiedäkään, eikä kiinnosta :D ). Ja voi että sitä kiljumista ja tungosta, koko massa liikkui lavalle päin, aivan kuin ne takimmaiset nyt olisivat päässeet yhtään sen lähemmäs. Olen kai liian vanha tuollaiseen, sillä en meinannut sietää sitä yhtään vaikka itsekin taisin vähän kiljahtaa. Verrattuna viime maaliskuiseen Boyzonen konserttiin, jossa fanikunta oli vanhempaa ja jokaisella oli oma numeroitu paikka jolla konsertin sai nauttia rauhassa, en meinannut millään päästä tunnelmaan, sillä vahdin koko ajan ympärillä olevia teinejä, jotteivät he vieneet paikkaani tai tunkeneet eteeni.

Aivan konsertin alussa, kun vielä näin esteettä lavalle, olen melko varma, että Adam bongasi myös minut ja hän katsoi minua pitkään. Niin hän teki myös muillekin, mutta hän teki sen myös minulle. Ja se ei ollut mikään nopea vilkaisu, vaan hetken hän keskittyi vain minuun, siitä olen aivan varma ja tästä luulosta ja muistosta pidän kiinni!

Kaikessa hulinassa tippui myös toisen korvan korvatulppa ja Adamin flirttaileva, kiusoitteleva ja keikistelevä lavaesiintyminen yllytti välillä teinit kiljumaan niin, että tulpaton korvani meinasi kuuroutua. Harmikseni huomasin, että äänentoisto ei ollut parhainta mahdollista näille paikoille, joten useimmiten kuulin vain takanani täysillä mukana laulavan teinin epävireisen laulun Adamin sulosointujen sijaan. Miksei ihmiset tajua, että mukana voi laulaa myös äänettömästi?! DAA!!!

Noh, välillä sain myös fiiliksestä kiinni ja nautin niistä hetkistä täysillä. Adamin ääni on jotain uskomatonta ja livenäkin (sen mitä kuulin) se oli uskomattoman puhdas ja tarkka. Harmi vain, että pääsin näihin fiiliksiin vain ajoittain kun unohdin teinien vahtaamisen. He kyllä fiilistelivät täysin mukana, itse en siihen valitettavasti koko konserttia pystynyt.

Lopuksi vielä muutama kuva, joita "hovikuvaajani", mukaan raahattu miesystäväni, otti keikan aikana kiitettävän paljon. Kiitos hänelle, niin sain vähän paremmin keskityttä keikkaan kuin jos vielä olisi siinä tungoksessa pitänyt kuvia ottaa. Odotan vain bändin uutta keikkaa ja fanikunnan vanhenemista, jotta saan rauhassa fiilistellä seuraavalla Suomen keikalla. Tai sitten on mentävä edellisenä päivänä jonottamaan ovelle jotta varmistaa eturivipaikan. Mutta kaiken tämän päälle on sanottava, ettei kaduta, että olin keikalla. Maroon 5 on mahtava bändi!! Yksi arjenhelpottaja lisää meikäläisen elämään.








Tuli joku aivopieru noita krediittejä kuviin merkitessä ja pistin copyright merkin sijaan sitten ÄT-merkin. Noh menee se noinkin :D