Viikon fanitus: Plastic Tribe -silikonikorut

Ekologisia, hygienisiä, kauniita, suomalaisia koruja, jotka eivät allergisoi.

Ensimmäiset ajatukset lähtivät liikkeelle tatuointitaiteesta. Olisiko mahdollista luoda tatuointi jota pystyisi muuttamaan tai vaihtamaan tilanteen mukaan? --- Silikonikorumme valmistetaan aina laadukkaista ja mahdollisimman ekologisista materiaaleista. --- Silikonit eivät itsessään sisällä raskasmetalleja, nikkeliä, lateksia tai muitakaan allergisoivia aineita. --- Silikoni ei oikeastaan ole muovi, vaan pii-happi-polymeeri. Yksinkertaistettuna se valmistetaan siis hiekasta. Toisin kuin tavallisissa muoveissa, silikonin raaka-aineena ei ole käytetty ympäristöhaitoistaan tunnettua maaöljyä. Silikoni on verrattain huoleton materiaali. Korut on helppo puhdistaa vedellä ja miedolla pesuaineella. Kemikaaleja tai öljyjä ei puhdistamiseen suositella. Silikoni sietää hyvin lämpötiloja aina hyytävästä pakkasesta korkeaan kuumuuteen.

Lähde: Plastic Tribe -nettisivut

 Plastic Blossom -hiuskoru

Fly So High -kaulakoru

Hope-korvakoru

Kuvat Plastic Tribe -nettisivuilta

Suomen Turusta, Kati Jensenin käsistä ovat valmistuneet nämä ihanuudet ensimmäisinä maailmassa! Törmäsin silikonikoruihin ensimmäistä kertaa viime vuoden puolella Turussa kirjoitustulkkauksen pääsykokeissa, kun bongasin eräällä naisella kaulassaan Plastic Triben valkoisen Heavy Chainin. Oli heti pakko udella mistä hän sen oli ostanut ja mikä ihanuus tuo oli. Firman nimeä hän ei enää muistanut, mutta kehotti googlettamaan hakusanalla "silikonikoru". Senpä tein ja vastaani pöllähti oikeat nettisivut. Siitä lähtien olen pyöritellyt mielessäni, josko ostaisin itselleni jonkun ihanuuden, mutta vaihtoehtojen määrän ja valinnan vaikeuden vuoksi en ole saanut aikaiseksi.

Maaliskuussa Plastic Triben Kati oli Leijonan luola -ohjelmassa esittelemässä korujaan. Korut (kaula-, ranne-, korva-, hiuskorut ja amuletit) sopivat moniin eri tyyleihin. Kati ei kerro pelkäävänsä kilpailua, vaikka joku muukin keksisi myöhemmin silikonikorun idean, hän on sentään keksinyt sen ensimmäisenä maailmassa. Plastic Tribe on kuitenkin aina se aito ja oikea silikonikoru. Eikä kunnianhimoakaan häneltä puutu, jään siis jännityksellä odottamaan mihin kaikkeen Plastic Tribe vielä yltääkään, sillä hän sai kaksi sijoittajaa innostumaan ideastaan ohjelmassa. Ovet Japaniinkin on nyt auki Facebookin mukaan.

Itsekin sain vihdoin ja viimein hyvän syyn tilata ensimmäisen koruni. Nimittäin firman Facebook-sivuilla oli hetki sitten arvonta ja kysely, että mitä kautta ihmiset ovat saaneet tietoa koruista, koska tilauksissa ja kävijämäärissä on tullut kova piikki. Leijonan luola jakso esitettiin uusintana 19.7. (p.s. ja Jim-kanavalta se tuli sattumoisin hetki postauksen lähettämisen jälkeen), joten sen täytyi osittain selittää yhtäkkiset tilausmäärät. Vaikka arvonta oli jo suoritettu, avasin sanaisen arkkuni ja kerroin nolostellen, etten omistanut vielä yhtäkään korua, vaikka olin jo aikaisemmin mainostanut firmaa Facebook-seinälläni ja eräs kaverini intoutui siitä tilaamaan itselleen kauniin hiuskorun. Ihania vaihtoehtoja ja värejä vain on niin paljon, että päätöksen tekeminen oli jäänyt ja jäänyt. Kati oli kuitenkin mukava ja antoi minulle rohkaisuksi 5€ lahjakortin verkkokauppaan, jotta saisin vihdoin ja viimein tilattua oman ihanuuteni. KIITOS KATI! :)

Nyt se päätös sitten oli tehtävä ja ostoskoriin helähti Plastic Triben timanttilogoilla varustettu musta Girls Best Friend -kaulakoru. Muutaman päivän päästä koru lipsahti postiluukusta isossa valkoisessa kirjekuoressa, josta paljastui tämän näköinen paketti.

Koru toimitettiin mustien pahvikansien välissä muovikalvolle aseteltuna. Näin säilytettynä koru kestää kunnossa pitkään eikä siihen tule taitoksia. Värivaihtoehtojakin oli useampia, mutta musta tuntui parhaimmalta vaatteen kuin vaatteen kanssa. Jos raaskisi ostaa näitä joskus useampia, niin hyvältä näyttää myös kaksi eriväristä korua päällekkäin, kuten tässä esim. musta ja kulta.

Kuva: Plastic Tribe

Tietenkin koru piti ottaa heti käyttöön. Tosin näin iso koru vaatii oikeanlaisen paidan, jotta se saa levätä kauniisti ihoa vasten. Saattaisihan se näyttää hyvältä myös vaalean paidan päällä, mutta ajatus silikonista kangasta vasten ei houkuttele nimittäin sen kiiltävä, nukaton pinta asetetaan kantajaa vasten ja se saattaisi kerätä itseensä kangaspölyä. Tosin voihan korun aina pestä puhtaaksi.

Koska omistin jonkun aikaa microdermal-lävistyksen rintakehässäni ja se esti kaulakorujen pitämisen useamman vuoden, korun laittaminen kaulaan tuntui aluksi vieraalta, etenkin kun se oli aika kookas. Silikonikoru on kuitenkin huomaamattoman kevyt, joten näiden korujen pitäminen ei varmasti ahdista, vaikkei olisi kovin tottunut kaulakorujen käyttäjä. Hiostava ilmakaan ei aiheuttanut niin paljon hikoilua korun alla kuin aluksi kuvittelin, sillä silikoni ihoa vasten hikisenä päivänä ei voi täysin hiostamaton olla. Tämä kyseinen malli on kuitenkin melko ilmava, joten hikinoroja tai edes karpaloita ei päässyt syntymään, lähinnä se liimautui kevyesti ihoon. Ja koska koru on pestävä, ei haittaa vaikka vähän hikoiluttaisi. Miesystäväni innostui heti ajatuksesta, että ottaisin aurinkoa tämän kanssa, niin, että saisin Plastic Tribe -rusketuksen. En taida sitä kuitenkaan kokeilla, ainakaan tietoisesti. Tosin kuvasta päätellen ei minuun tunnu aurinko tarttuvan muutenkaan. ;)

Etenkin nyt kun ihoni on alkanut oireilla herkemmin ties mistä kaikesta, uskalla hyvällä omalla tunnolla käyttää tätä korua, sillä silikoni on aika varmasti melko turvallinen aine, käytetäänhän sitä ihmisen sisälläkin erilaisissa implanteissa. Tosin nettisivuillakin muistutetaan varmuudeksi, että silikoni tai sen sisältämät väriaineet saattavat aiheutta allergiaa. Itse tosin pidän korua turvallisin mielin eikä parin päivän käyttö ole ainakaan kutinaa aiheuttanut. :)

Toivelistalla onkin seuraavaksi violetti Cinderella -amuletti, jonka voi kiinnittää toiseen silikonikoruun, vaatteeseen tai vaikkapa hiuspinniin kristallimagneetilla. Ylhäällä nähty valkoinen Hope-korvakoru olisi ihanan vintage-henkinen. Haluaisin kokeilla myös hiuskoruja, sillä hiukseni ovat niin liukkaat ja pääni on niin hassunmuotoinen puikula, ettei siinä yleensä kestä mitkään huivit tai hiuspannat, vaan ne karkaavat aina takaraivolle. Silikoninen hiuskoru kestääkin varmasti tukevasti päässä, kun se ei pääse liukumaan hiuksia vasten toisin kuin esim. kangas. Tässä siis synttäri/joululahjalistaa vaan vinkkinä miesystävälle! ;)

Ja nyt ei kun kaikki tilaamaan omat ihanat silikonikorunne. Verkkokaupassa on ilmainen ja nopea toimitus:

 Plastic Tribe -verkkokauppa

Muokkaus 12.8.
Pakkohan se oli alennuskoodilla tilata itselleen vielä uusi satsi. Tällä kertaa posti toi yllämainitut Hope-korvikset (ihanan massiiviset, mutta superkevyet) ja Cinderella-amuletin sekä sen kiinnitykseen tarkoitetun kristallimagneetin.

Viikon fanitus: Tuunaus

Käsitöiden tekemisestä olen tykännyt aina, mutta sitä puolta ei ole oikeastaan yläasteen jälkeen tullut pahemmin harrastettua. Olen myös nopea kyllästymään, jos projekti on kovin pitkäkestoinen (jouluna iskenyt neuloosi-innostus onkin jo pahasti lopahtanut), joten tykkään saada pian valmista. Korttien väkräily ja muu askartelu onkin ihan kivaa aina silloin tällöin ja viime vuosina olen huomannut, että tuunailu tuottaa yleensä nopeasti tulosta, koska ei tarvitse aloittaa aivan alusta. Vanhoista vaatteistakin saa ekologisesti uudempia lisäilemällä vähän nappeja, nauhoja ja muita koristeita sinne tänne.

LP-kippo

Kirpparilta ostettu LP-levy toimii tällä hetkellä pöydällämme kaukosäädinkuppina. Sopii hyvin meidän LP-levy vaikutteiseen olkkarin sisustukseen. Kippoja on helppo itse tehdä ja ohjeet löytää googlaamalla, mutta homma hoituu jotakuinkin näin: uuni 200 asteeseen ja joku uunia kestävä kippo pohjalle, jonka päälle LP asetetaan. Tiukkaa seurailua luukun läpi milloin levy alkaa sulahtaa. Sitten vain hanskat käteen, levy pois uunista ja viimeiset muokkailut käsin ennen kuin kippo jämähtää. Helppoa ja nopeaa! :)

Decoupage-koristellut lääke- ja ompelutarvikelaatikot

Pahvilaatikot saivat uudet päälliset vanhoista kirpparilta löytyneistä lehdistä asiaan kuuluvilla mainoksilla ja kuvilla. Ensin decoupage-lakkaa laatikon pintaan, kuva ja sen päälle taas lakkaa. Tosi helppoa. Lakka on vähän kupruillut, mutta sehän tuo vain aitoa vintage-henkeä mukaan.

Huivilla koristeltu villapaita

Tämän idean pöllin joltain suomalaiselta designerilta (en muista kuka) nähtyäni hänen design-paitansa jossain lehdessä (en muista mikä ja milloin). Hänen mallinsa oli täysin erilainen, mutta perusidea oli tämä: vanha villapaita ja siihen päälle tikattu silkkihuivi. Löysin tämän paidan ja huivin parilla eurolla eräällä kirpputorireissulla ja päätin kokeilla omaa versiotani. Siitä tuli ihan kiva, vaikken en tiedä onko se oikein minun näköiseni, mutta kehuja se kuitenkin on saanut.

Huivin tikkasin paitaan käsin ja siihen kului jonkin aikaa. Senpä takia en jaksanut enää kääntää huivia helman alle piiloon, joten päädyin helpompaan ratkaisuun helman kiinnityksen suhteen. Huivin päät selän taakse solmittuna näyttää sekin ihan kivalta. Voipi olla, että joskus joku toinenkin paita saa samantyylisen käsittelyn.

Pari MJ-paitaa

Kaappini pursuaa fanipaitoja, joista suurin osa on t-paitoja. Tylsää. Viime vuoden Usan reissulle piti saada MJ-toppi, jonka tein kirpparilta löytyneestä t-paidasta (samanlainen löytyy myös vaatekaapista vielä ehjänä). Äitini suosiollisella avustuksella siitä tuli halterneck-toppi, mutta t-paitakangas levähti heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen lähes muodottomaksi. Pitäisi ottaa sivusaumoista uudestaan sisään. Topin taakse tein korsettinyörityksen koristeeksi.

Pitkähihaisia fanipaitoja ei oikeastaan löydä mistään, joten päätin tehdä sellaisen itse. Ostin valkoisen MJ-paidan CDON.comin alennusmyynneistä ja alunperin siitä piti tulla hihaton toppi, mutten osannut toteuttaa sitä hyvin, joten se makasi hihat leikeltynä kaapissani melkein vuoden verran. Näin kerran taas jossain lehdessä vinkin paitojen tuunaamiseen ja päätin kokeilla sitä nyt. Löysin kirpparilta kivan mustan pitkähihaisen, jonka etupuolen taakse ompelin kuvan. Päällimmäiseen paitaan leikkasin sitten reiän, josta Migulis kurkkaa. Helppoa ja nopeaa tuunattavaa jälleen ja vaihtoehtoja on monia. Esim. mustan paidan voi vaikka tuunata valkoisella tähdellä, ompelemalla taakse valkoista t-paitakangasta tähden muotoon ja leikkaamalla kuvion auki. Rajattomalla mielikuvituksella tuunaat rajattoman määrän erilaisia paitoja.

 

Farkuista korsetiksi

Tämä viimeisin tekeleeni on erityinen ylpeyden aihe. Vanhat ja jo kerran paikatut farkkuni olivat tulleet lopullisesti tiensä päähän, mutta mitä niistä tekisin. Edellisistä rikkoutuneista farkuista tein pussukan pyykkipojille sekä iPodin kajareille. Pääsiäislomalla keksin, että mitä jos tekisin farkuista korsetin. Menköön syteen tai saveen, mutta kokeillaan. Kaivoin kaapista vanhan korsettini, josta piirtelin kaavat itse ja siitä se homma sitten lähti pikkuhiljaa luistamaan.

Oikeanlaisia koristuksia mietin jonkun aikaa, kunnes löysin sopivat pääskyset ja nauhan nyöritykseen. En tiedä miksi minulle tuli ensimmäisenä mieleen laittaa nyöritykseksi ruskeaa nahkanarua. Ai kamalaa, onneksi en toteuttanut sitä, liian ysäriä.

Olen lopputuloksesta iloisesti yllättynyt ja tosi tyytyväinen. Rinnuksista piti ottaa vielä vähän sisään, jotta jäykähkö farkkukangas muotoutui kivasti poven ympärille. Korsetissa ei ole luita sisällä, se on vain tuollainen "heitän paidan päälle koristeeksi" -malli.

Korvikset

Ompelutarvikelaatikon siivouksen yhteydessä löytyi vanhoja materiaaleja, joista tein nämä korvikset. Timantit on ostettu aikoinaan penkkaripukua varten (olin Elvis). Ette arvaa mistä rusetit on tehty? Tiedättekö, kun joissain paidoissa on niitä satiininauhalenksuja, joista paidan voi ripustaa henkariin? Leikkaan ne yleensä irti, koska ne tulevat helposti kaula-aukosta pihalle kurkkimaan, ja olenkin jemmannut näitä nauhanpätkiä itselleni jonkinlaisen kasan, "koska saatan joku päivä vielä tarvita niitä". Ja juuri tällaisia tilanteita varten ne lyhyet samettinauhan pätkät ovat oivallisia. Hihii! :)