Lontoo: Kingvention ja Elvis-näyttely

Matkasta on nyt pari viikkoa aikaa ja vasta nyt alan olla kuosissa kirjoittaakseni tarinaa matkastamme Euroopan ensimmäiseen Michael Jackson konferenssiin. Matkatuliaisina toin Lontoosta pahemman luokan flunssan ja sitä tässä on nyt podettu yli viikon.

Reissuun lähdin siis 3 MJ-siskon kanssa. Kokemusta meillä oli yhteismatkaamisesta vuoden 2012 USA-reissulta ja parilta pienemmältä matkalta, joten hyvä matkaseura oli taattu. Perjantaina 11.9. lähdimme matkaan iltalennolla kohti Lontoota. Onneksi en tajunnut päivämäärää kuin vasta Gatwickin lentokentällä isoilla pyssyillä varustetut vartijat nähtyäni. Yksi meistä oli tajunnut meidän olevan liikkeellä 9/11-muistopäivänä, muttei onneksi ollut muistuttanut siitä ääneen. Mikäs siinä, turvallistahan sitä oli lentokentällä seisoskella luotiliiveihin ja maskeihin sonnustautuneiden vartioiden keskellä. Jonkun tyhjän repun ne ainakin oli löytäneet ja sitä ihmettelivät. Ei muuta kuin nokka kohti lentokenttäbusseja ja pois pelipaikoilta. Bussit oli muuten tällä reissulla harvinaisen epäluotettavat. Menobussi lähti myöhässä ja paluubussista avaudun myöhemmin.

Majoituimme (minulle tuttuun tapaan) Victorian alueella tavallisessa budjettihotellissa. Lauantaina 12.9. ennen puolta päivää hakeuduimme hotellimme läheisyydessä olevaan Victoria Park Plaza hotelliin, missä Kingvention tapahtuma oli jo aluillaan. Ensin ilmottauduimme sisään, saimme rannekkeet ja sen jälkeen oli aikaa koluta kauppatavaraa ja näyttelyitä.

Kauppatavaraa oli kaksi isoa pöydällistä, eniten tarjolla t-paitoja. Mukaani tarttui lp-sinkkuja ja silmälaput, joilla säikyttelin matkatovereitani iltaisin. Hih!

Iltadiskon tilana toimiva huone piti päivällä sisällään Moonwalker-elokuvan alkuperäisen käsikirjoituksen, alkuperäisnimeltään Smooth Criminal. Lähikuvia käsiksestä ei saanut ottaa.

Isossa salissa oli näytillä Eddie Wolflin nappaamia valokuvia maailman kalleimman musavideon, Screamin, teosta. Huikeita otoksia nähdä isoina. Loppuillasta kuvat olivat myynnissä ja kysyntä oli valtava! Valokuvaaja itse oli tullut paikalle yllätysvieraana ja käppäili näyttelyssä fanien seassa ja jakoi nimmareita. Törmättiinpä häneen jopa seuraavana päivänä Hyde Parkin kulmilla ja kaveri muisti meidät edelliseltä päivältä. Siinä hetki vaihdettiin kuulumisia ja jatkettiin taas matkaa eri suuntiin.

Alla valokuvaaja itse (keskellä). Kuva Kingventionin nettisivuilta.

Valokuvanäyttelyn kanssa samassa tilassa oli näytillä melkoisen kunnioitettava History-kokoelma.

Klo 12 jälkeen pääsalin ovet avautuivat ja siellä haastattelujen kuvaaminen ja tallentaminen oli kielletty. Haastattelut kestivät aina tunnin verran ja ensimmäisenä kuulusteltavaksi pääsi History ja Blood On The Dancefloor albumeiden yhtenä äänimiehenä toiminut Rob Hoffman. Hän on työskennellyt myös History-maailmankiertueen sekä Ghosts-lyhytelokuvan kanssa. Ehkä mieleenpainuvin ja koskettavin tarina mieheltä oli, kun he erään kerran istuivat Michaelin kanssa vierekkäin studiossa ja samaan aikaan niinkin luotettavalta uutiskanavalta kuin NBC tuli uutinen, että "Lisa Marie Presley on raivoissaan, sillä hänen aviomiehensä Michael Jackson on karannut jonnekin itä-Eurooppaan nuoren pojan kanssa". Samaan aikaan jokin vanha videokuva näytti Michaelin poistuvan lentokoneesta erään sukulaispojan kanssa. Rob katsoi Michaelia ja televisiota vuorotellen ja kysyi mieheltä, että "tajuatko, sun pitäs olla tuolla tällä hetkellä, mut sä istut siinä". Michael oli kohauttanut olkiaan ja todennut, että tällaista hänen elämänsä on. Rob oli itse täysin pöyristynyt asiasta, kuten myös hyväksikäyttöepäilyistä, ja ihmetteli sitä, miten ammattimaisesti Michael jaksoi töitään hoitaa kaiken sen kuran keskellä. Että repikää siitä...

Rob oikealla. Kuva Kingventionin nettisivuilta.

Diana ja Michael-patsas. Kuva Kingventionin nettisivuilta.

Toinen haastateltava oli History-albumin kansikuvaa varten tehdyn Michael-patsaan valmistaja Diana Walczak. Hänen antinsa näin MJ-fanin näkökulmasta oli ehkä laimein. Hän kertoi lähinnä patsaan tekoprosessista ja omasta uurastuksestaan 3D-tekniikan eteen, mikä itsessään oli toki mielenkiintoista kuunneltavaa. Hän kun ei sinäänsä Michaelin kanssa yhteistyötä ole hirveästi tehnyt, sillä referenssit patsaan tekemiseen tuli 8 eri kuvakulmasta napsituilla valokuvilla, jotka kaikki olivat näytillä myös Kingventionissa pienillä valokuvaliuskoilla ja osa suurennoksina. Erittäin mukavia katseltavia! Kuvaussessioissa he ainakin olivat tavanneet ja Diana sanoo Michaelin tuijottaneen jatkuvasti hänen 7-kuukautista vauvamahaansa. Diana vitsaili, että hän pelkäsi Michaelin haluavan vauvansa ja haastattelija sanoi, että "kai tajuat, että sä oisit voinu olla Debbie Rowe" (toim. huom. Debbie Rowe oli Michaelin sairaanhoitaja, myöhemmin vaimo, joka halusi hyvää hyvyttään synnyttää kaksi lasta Michaelille). Tapaamisesta napsituista kuvista on useammasta selkeästi nähtävillä Michaelin varovainen ja muka piilotettu tuijotus taiteilijan mahaan.

Mielenkiintoisina yksityiskohtina oli kuulla Michaelin toiveita patsaan suhteen, joista yhtäkään Diana ei toteuttanut (paitsi kavensi vähän reisiä;). Michael olisi alunperin halunnut patsaan aurinkolaseilla, mutta Diana ei suostunut sitä tekemään, mikä oli fiksu veto. Dianan omistuksessa onkin kuvauksissa käytetyt Michaelin aurinkolasit sekä osa panosvyötä ja poliisin merkki. Takin hän oli myös saanut artistilta itseltään, mutta myöhemmin kierojen ihmisten juonitellessa hänen oli palautettava takki Sonylle. Mitäköhän sillekin takille nykyään kuuluu...?

Jonathan Morris. Kuva Kingventionin nettisivuilta.

Kolmas ja päivän viimeinen sekä kiinnostavin haastateltava oli Jonathan Morris, jonka titteli nyt on vieläkin vähän hakusessa, mutta hän taisi tituleerata itseään Michaelin "PR-mieheksi". Tämä englantilainen herrasmies on tehnyt Michaelin kanssa töitä jo 70-luvulta, The Jacksons ajoista lähtien aina 2000-luvun alkupuolelle asti. Hän jakoi muutamia mukavia muistoja ja kuvia yhteisestä ajastaan Michaelin kanssa, joita olisi kuunnellut pidempäänkin. Ehkä päivä otti jo sen verran voimille, että mitään herkullista yksittäistä tarinaa minulle ei jäänyt mieleen, mutta kuva Jonathanista Michaelin käärme, Muscles, olkapäillä Encinon asunnossa oli yksi. Toinen kertomus oli, kun Michael sai kutsun saksalaiseen haastatteluohjelmaan nimeltä Wetten Dass, niin käsky kävi Jonathanille tulla sohvalle mukaan haastateltavaksi ja kertomaan tarkemmin laulajan suunnitelmista. Ei tainnu Michaelilla itellään olla suunnitelmat ihan selvillä, tai sitten hurjasti kiljuva yleisö sekoitti pään. Klippi löytyy Youtubesta ärsyttävästi päälle dupattuna.

Morris puhui Michaelista erittäin lämminhenkisesti. Hän muisteli lämmöllä miten Michael oli kerran eräässä konsertissa omistanut laulun tyttärelleen, mikä ei ollut tavallista Michaelille. Viimeisen kerran he olivat tavanneet pikaisesti vuonna 2006. Haastattelunsa lopuksi Jonathan silmin nähden liikuttui ja kyllähän sitä itselläänkin silmät kostuivat. Tässä sitä taas oltiin, tuntemattomat ihmiset hyvässä hengessä koolla idolimme takia, joka ei valitettavasti itse voinut olla paikalla sitä näkemässä.

Morrisin haastattelun jälkeen oli vielä aikaa pyöriä näyttelyissä, käydä nappaamassa yhteiskuvat Dianan ja patsaan kanssa sekä katsoa Michael-musavideoita isolta screeniltä. Ennen illan diskoa, lähdimme käymään syömässä ja hotellihuoneessa välikuolemassa. Tulipa siinä mieleemme, että samaan aikaan Hyde Parkissa oli menossa festarit, joiden yhtenä esiintyjänä tuli olla Michaelin veljet, The Jacksonsit. Avasimme netistä festarin live streamin ja kuinka ollakkaan, kohta miehet siellä esiintyivätkin, livenä parin kilometrin päässä. Katsoimme lähes tunnin mittaisen konsertin hotellihuoneessamme pieneltä iPhonen ruudulta ja sen jälkeen kiireen vilkkaa pariksi viimeiseksi tunniksi Kingventionin iltatapahtumaan. Pienehkö tanssilattia oli tietysti täynnä porukkaa ja suurimman tilan siitä veivät Michaelin koreografiat ulkoa opetelleet tanssijat. Joo, hienohan se on aina katsella, kun ihmiset vetää täydellisiä MJ-muuveja, mutta kun he vievät tilaa muilta ja moonwalkkaavat päin. Jotenkin ärsyttävää! Sitten kun Thriller pärähti soimaan alkoi ihmisiä kerääntyä meidän lisäksemme tanssilattialle useampia ja olisikohan meitä ollut yhteensä vajaa parikymmentä tanssimassa Thrilleriä Thrill The World koreografialla. Yleisö oli innoissaan (paitsi ne "MJ-impersonaattorit", jotka eivät tulleet katsomaan esitystämme, vaan tanssivat OIKEAA Thriller koreografiaa sivummalla). Kingventionin valokuvaaja oli kärppänä napsimassa kuvia ja tanssin jälkeen järjestäjät tulivat heittelemään kiitoksena yläfemmoja. Vielä pois lähtiessämme he kiittelivät hienosta Thriller-esityksestä. Jos tapahtuma järjestetään myöhemmin ja minulla vain on mahdollisuuksia lähteä, niin haluan kyllä osallistua uudestaan vastaavanlaiseen konferenssiin.

Kingventionin nettisivuilla on kuvia tapahtumasta ja iltabilekuvista voitte mahdollisesti bongailla tuttuja. Tässä linkki Kingventionin kuvasivustolle.

Sunnuntaipäivä meni shoppaillessa, mutta maanantaina lähdimme metrolla kohti itää ja Greenwichiä (lausutaan jotenkin ihan hölmösti Gränits, mikä hemmetin Gränits?!). Ensin katsastimme O2-areenalla sijaitsevan Elvis-näyttelyn. Saimme lipputarkastajan nauramaan vedet silmissä, kun nousimme kolmisin liukuportaat Elvistä matkien neljännen kuvatessa meitä alapuolella.

Sisääntuloaulassa oli isoja Elvis-kuvasuurennoksia, joista bongasimme erikoisen yksityiskohdan. Mukanamme ollut graafikko tiesi kertoa, että nuo kuvien päällä hentoina näkyvät "raaputukset" oli vanhan ajan photoshoppausta. Jos oikein tarkkaan katsotte, niin tässäkin kuvassa näkyy miten Elviksen silmänalusia on vaalennettu.

Näyttely oli kyllä näkemisen arvoinen, vaikkakin aika pieni mielestäni. Isoja huoneita, joissa oli pari hassua vitriiniä. Odotin siltä vähän enemmän, mutta ainahan se on mukava käydä katsomassa idolinsa vaatteita ja tavaroita, vaikka niitä vuosien varrella on jo useammassa paikassa nähnytkin.

Elviksen lompakko ja suloinen isä-tytär-kuva.

Hääkalvosimet.

Avaamaton häälahjaskumppa Aladdin-hotellilta tuoreelle hääparille.

Elviksen makuuhuoneen puhelin. Sinäänsä erikoinen esine, sillä Elviksen makuuhuone sijaitsi Gracelandin yläkerrassa, mikä on turisteilta suljettua aluetta. Tuo kun osaisi puhua, niin sillä olisi varmasti paljon kerrottavaa. Onkohan tällä soitettu ambulanssi sinä kohtalokkaana päivänä..?

Edellisenä päivänä kävimme Lontoon Hard Rock Cafessa ja siellä on ollut jo vuosia näytillä eräs Elviksen takki, joka siellä nurkassa vieläkin pönötti. Noh se samainen takki oli Gracelandin virallisessa Elvis-näyttelyssä O2:sella, joten saanemme epäillä Hard Rock Cafen takin alkuperää.

Joko näitä punaisia takkeja on kaksi tai sitten Lontoon HRC:tä on kusetettu. Elvis-näyttelyn takki oli materiaaliltaan silmin nähden laadukkaampi. Näitä takkeja oli Elviksellä eri väreissä, joten en keksi syytä miksi juuri punaisia takkeja olisi valmistettu useampia.

Näyttelyn jälkeen poikkesimme vielä Greenwichin alueella shoppailemassa ja nähtävyyksiä katselemassa. Myöhästyimme viidellä minuutilla, jotta olisimme päässeet pönöttämään Royal Observatoryn pihan poikki kulkevalle 0-pituuspiirille, mutta onneksi viivaa oli jatkettu vähän pihan ulkopuolellekin, joten pääsimme kuvaamaan itsemme jalat maapallon itä- ja länsipuolilla.

Matkaseura ja reissu oli huippukiva! Lähtöaamuna kaksi matkaseuralaista lähtivät eri lentokentälle hivenen aikasemmalla bussilla ja me kaksi muuta heräsimme vähän myöhemmin kurkut käheinä. Suuntasimme hyvissä ajoin kohti lentokenttäbussin pysäkkiä sadetta tihkuvassa ja kylmän tuulisessa Lontoossa. Bussia ei alkanut kuulua ja kohta paikalla olikin Terravisionin työntekijöitä pyörimässä. Ensimmäinen selitys oli, että he soittavat kuskille ja yrittävät herättää tätä. Myöhemmin meille sanottiin, että bussi näkyy tutkassa noin 10 minuutin matkan päässä, mutta se vain seisoo, liekkö sitten onnettomuus tapahtunut lähistöllä. Mene ja tiedä, mutta 40 minuuttia myöhemmin paikalle tuli seuraava bussi, joka nappasi meidät ja uudet matkustajat kyytiin. Kyllä siinä hivenen kylmät kävi, kun mietti, että näinköhän ehdimme lennollemme. Onneksi kuitenkin Stanstedin lentokentän turvatarkastus veti kuin unelma ja 15 minuuttia ennen portin avautumista olimme jo kentällä. Mutta ei varmasti se aamukylmässä värjöttely tehnyt hyvää orastavalle flunssalle.

Matkatuliaisflunssasta huolimatta reissu oli erittäin mukava!