Ja näin tapasin Elijah Woodin

Takana on yksi huikeimmista viikonlopuista ikinä. Se mitä tapahtui menee suoraan parhaimpien fanitapaamisten top 3:een Boyzonen tapaamisen ja Conan-kuvausten lisäksi.

Tapasin nimittäin lauantaina 29.8. (Michael Jacksonin 57-vuotissynttäreiden kunniaksi) näyttelijä Elijah Woodin. Kyllä, SE Elijah, se Frodo Taru sormusten herrasta -trilogiasta, josta suuri yleisö hänet varmasti parhaiten tuntee. Itselleni Elijah on kuitenkin ikuisesti se 10-vuotias, söpö pikkupoika Paradise-elokuvasta. Olen ollut itse suurinpiirtein samanikäinen, kun sen elokuvan olen nähnyt ja ihastunut tuohon sinisilmään. Muita tuttuja elokuvia ovat mm. Huckleberry Finnin seikkailut, Flipper, Deep impact ja Tahraton mieli. 34-vuotias näyttelijä on tehnyt pitkän uran monissa leffoissa ja tv-sarjoissa, joista valtaosa on itsellenikin vieraita.

Pikku hurmuri

Lauantaina kokoonnuimme ensin isolla MJ-faniporukalla Suomenlinnaan piknikille ja illalla suuntasimme kohti Hard Rock Cafen järjestämiä Michael Jacksonin synttärikemuja. Musavideot pyörivät screeneillä ja klo 21.30 aikoihin alkoi Bad-kiertueen Wembleyn keikka. Ehdimme katsoa keikkaa noin puoleen väliin, kunnes osa meistä suuntasi kulkunsa kohti Kuudes Linja nimistä paikkaa, missä Wooden Wisdom (Elijah Wood ja Zack Cowie) heittäisivät dj-keikan klo 23.30 alkaen. 

Vähän klo 23 jälkeen olimme hetken jonotuksen jälkeen jo sisällä tapahtumapaikalla. Yksi porukastamme oli kuitenkin jäänyt turvamiehen käskystä odottamaan sisäänpääsyä ulos. Muut olivat jo siirtyneet yläkertaan ja itsekin olin sinne päin menossa, kunnes huomasin, että yksi meistä vasta tulee sisälle. Kaveri kertoi nähneensä Elijahin ulkona tupakalla. MITÄH MISSÄ!?!? "Tuossa oven ulkopuolella." Mitä ihmettä, onko se vielä siellä?! Lähdin vaistomaisesti kävelemään ulos ja hyvänen aina, siinähän se Elijah oli röökillä parin muun tyypin kanssa.

Lähestyin heitä varovasti. Turvamies seisoi Elijahin vieressä. Katsoin häntä ja hän nyökkäsi. Uskalsin siis mennä. Hei... ei se kuullut. Uskaltanen siis koskettaa. Hipaisin näyttelijän käsivartta ja hän kääntyi katsomaan minua niillä USKOMATTOMAN sinisillä silmillään. Hei anteeksi saanko häiritä hetken? Yes, oli vastaus. Ööö tuota, kun näin Paradise elokuvan, minäs vuonna se ilmestyikään...? "Gosh I don't remember!" (Hyvänen aika en minä muista!) NOH se oli vuonna 1991 (tottakai MÄÄ sen nyt tiärän!) , niin siitä lähtien olen ollut fanisi. Hivenen hämmästynyt "ouh", taisi olla lyhyt vastaus jos oikein muistan. Saisinko nimmarin? Ja tokihan se onnistui. Sitten laitoin käsilaukkuni vieressä olevalle tasolle ja aloin kaivaa paperia ja kynää tärisevin käsin. Onneks Elijah keskittyi sillä välin taas tupakointiin ja rupatteluun kavereiden kanssa, koska onnistuin tiputtamaan jonkun kuitin laukusta ja lastasin hyvää vauhtia käsilaukun sisältöä vieressä olevalla tasolle. Jotenkin nolotti, kun kädetkin niin tärisi ja toivoin, ettei hän olisi huomannut sitä.

Paperin ja kynän etsiminen kesti vähän liian kauan ja ehdin jo ajatella, että nyt se ehtii polttaa tupakkansa ja lähteä. Tärisevin käsin etsiminen ei ollut yhtään helpompaa ja jossain vaiheessa kuittasin viipyilyni tokaisemalla hänelle että heh, tämmöinen on naisen käsilaukku, mitään en löydä täältä. Lopulta kynä ja paperi löytyi ja sitten hän kysyi nimeäni, jonka tavasin ja nimmari oli kirjoitettu.

Sitten seuraava vaihe. Ööö saisinko yhteiskuvan? Tottahan toki ja sitten kamera löytyikin jo nopeammin, kiitos myllätyn ja tyhjennetyn käsilaukun. Tupakkakaverina ollut suomalainen nainen hoiti kuvaamisen. Siinä oli vain lyhyt hämmentynyt hetki, kun tajusin, että hän oli suomalainen ja koska katsoin häntä ja hän kysyi "niin?", mietin ehkä ihan inasen hetken liian kauan sanoisinko asian hänelle suomeksi vai englanniksi, koska Elijah ei ymmärrä suomea. No loppujen lopuksi suomeksi taisin saada puristettua kysymyksen suustani, että "voisitko ottaa meistä yhteiskuvan?", ja kyllähän se onnistui. Kuvan laitan näkyviin vain facebookiin ystävieni nähtäville.

Kun kuva oli otettu ja keräilin kamojani takaisin laukkuun, Elijah oli taas kääntynyt tupakkakavereidensa puoleen jatkamaan juttua, mutta halusin vielä sanoa heipat, joten kosketin jälleen hänen käsivarttaan ja toivotin hyvää keikkaa. Hän kiitti ja hymyili ja sitten lähdin leijumaan pois paikalta.

Osa kavereista oli kuullut, että Elijah on ulkona tupakalla ja paniikissa etsivät minua ja kun sitten tulin portaita ylös, olivat he vastassa, että "noh noh näitkö sen?!". Kaivoin kameran laukusta ja näytin todistusaineistot, kaksi yhteiskuvaa ja nimmarin. Kyllähän siinä vähän kiljuttiin, halittiin, pompittiin ja ehkä pari kyyneltäkin vuodatin. Sitä asiaa hehkutellessa, emme huomanneet, että Elijah oli kävellyt selkämme takaa ohi. Jossain vaiheessa kuulin jonkun huutavan, "se meni äsken tosta meidän selän takaa ohi!" ja samassa ajattelin, että voi noloo, nyt se näki meikäläisen ihan täpinöissään.

Wooden Wisdomin soittamaan musiikkiin olin etukäteen tutustunut ja vähän pelkäsin, että se olisi kuolettavan tylsää, etnistä heimomusiikkia, mutta kun Elijah astui puikkoihin alkoi kunnon funky-bileet! Täytyy sanoa, että tykkäsin kovasti! Mutta itse väsähdin jo vajaan parin tunnin päästä ja oli päästävä nukkumaan. Osa porukasta jäi pilkkuun asti ja viimeisenä biisinä oli kuulemma soinut Jackson 5 hitti I want you back jonain jamaicalaistyylisenä versiona. Elijah oli tullut myös kättelemään porukkaa, heittelemään nimmareita ja ottamaan selfieitä ihmisten kanssa. Huikea ilta siis kaikin puolin!