Muistan tuon tilanteen elävästi, sillä mitä seuraavaksi tapahtui, oli osaltaan vaikuttamassa tapahtuman ikimuistoisuuteen. Tyttö purskahtaa nauramaan ja huutaa kovaan ääneen: "Hei kaikki, Piia rakastaa Michael Jacksonii!" Kommentti sen ikäisen tytön suusta oli ilmeisesti hivenen poikkeuksellinen, joten se aiheutti hurjan naurunremakan aikuisissa. Tuntui pahalta. Tyttö ei pitänyt lupaustaan olla kertomatta kaikille ja minun rakkaudentunnustukselleni naurettiin. Törkeää! Poistuin suutuspäissäni eri huoneeseen, muistan että siellä oli Rubikin kuutio jota vääntelin suutuksissani uuteen uskoon, niin kauan kunnes äiti tuli lohduttamaan ja hakemaan minut takaisin muiden joukkoon.
Viime yönä unta odotellessa aloin miettiä faniuttani ja sen mukana tuomia iloja ja suruja, kunnes tajusin, että tuosta kaikesta tuli tänä kesänä kuluneeksi tasan 20 vuotta. Miten en ollut ennen tätä tajunnut? Juhlavuoteni siis todellakin kruunasi kesän Losin matka. 20 vuotta myöhemmin olin vihdoin ensirakkauteni luona... en vain ikinä olisi uskonut, että hän olisi siinä vaiheessa jo kuollut.
Faniuden kipinä syttyi siinä vuoden 1992 paikkeilla Black or White biisin kuultuani. Toinen isoveljeni oli nauhoittanut radiosta sen ajan hittejä c-kasetille omaksi "hittikimarakseen" ja yksi niistä oli tämä kappale. En edes osannut käyttää kasettisoitinta, vaan pyysin veljeni aina apuun "kelaamaan siihen hyvään biisiin". Muistan hämärästi sen hetken, kun kysyin veljeltäni "kuka tän laulaa" ja hän vastasi kertomalla sen maagisen nimen: Michael Jackson. Silloin 6-vuotiaana en osannut vielä fanittaa, mutta rakkauden kipinä oli syttynyt kytemään, kun se piti julkisestikin ääneen tunnustaa.
Kipinä roihahti kunnolla liekkeihin vasta sitten viitisen vuotta myöhemmi, kun Michael tuli Suomeen esiintymään HIStory kiertueellaan. Telkkarissa promottiin konsertteja ennen näkemättömällä tavalla, eikä kai sen jälkeen ole minkään supertähden konsertteja promottu Suomessa samaan tapaan. TV:stä tuli paljon musavideoita ja muuta Michaeliin liittyvää ohjelmaa, joita katsellessani "hurahdin" lopullisesti MJ-kuumeeseen. En valitettavasti ollut konserteissa: olinhan aika pieni vielä enkä edes uskaltanut pyytää vanhemmiltani lupaa lähteä konserttiin. Niin hurjilta ne konserttivideot näyttivät, että olin varma, etten selviäisi hengissä koko konsertista. Muistan, että harmitti hirveästi, etten ollut paikalla, mutta ajattelin toiveikkaasti, että "sitten kun olen vähän vanhempi, pääsen kyllä konserttiin." Jäin odottamaan uutta kiertuetta.
Ja sitä odotettiinkin 12 vuotta. Michaelin comebackista oltiin huhuiltu jo vuosien mittaan aina silloin tällöin, mutta koska mitään ei ollut ikinä tapahtunut, en osannut ottaa tätä viimeisintäkään juorua tosissani. En ennen kuin sähköpostiini tuli Michael Jackson.comin tiedoitus, että Michael pitäisi lehdistötilaisuuden Lontoon O2-areenalla 5. maaliskuuta 2009 ja kaikki fanit olisivat tervetulleita. Asuin ja opiskelin tuolloin Turussa eikä minulla ollut mitään mahdollisuuksia lähteä Lontooseen niin lyhyellä varoitusajalla. Olikohan edes viikkoakaan aikaa varautua siihen... No anyway, katsoin lehdistötilaisuuden kotona. Olin kääntänyt tv:n jollekin (olikohan MTV) kanavalle ja tietokoneeni olin virittänyt live streamiin. Lehdistötilaisuus myöhästyi monta tuntia. Juoksin koulusta kotiin odottamaan sitä. Ystäväni heittivät lumipalloja ikkunaan ja kyselivät lähtisikö jumpalle mukaan. Koska mitään ei ollut vielä kuulunut, en tietenkään lähtenyt. Odotus tuntui loputtomalta, mutta sitten yhtäkkiä se lähetys alkoi. Samaan aikaan telkkarista ja tietokoneelta. Tunne oli epätodellinen. Kääntelin päätäni telkkarin ja tietokoneen välillä epäuskoisena. Juuri nyt, juuri tällä samalla hetkellä Michael oli olemassa 1700 kilometrin päässä minusta. Tämän lähemmäs en koskaan tietoisesti päässyt idoliani "livenä". Michael oli niin hyvännäköinen iloisena noustessaan lavalle. Eihän häntä voinut olla rakastamatta. Hän aloittaa puheensa rakkauden tunnustuksella faneille: I love you so much. Korviin on jäänyt kaikumaan ne kuuluisat sanat: I'll be performing the songs my fans wanna hear. But this is it, this is the final curtain call, ok? See you in July! (Esitän ne laulut mitä fanini haluavatkin kuulla. Mutta se on tässä, tämä on viimeinen kerta, ok? Nähdään heinäkuussa!) Lehdistötilaisuus oli hetkessä ohi.
Aluksi ilmoitettiin vain 10 keikasta ja oli heti pakko mennä googlaamaan paljonko se tekee henkilöissä. O2-areenalle mahtuu kerralla noin 20 000 x 10 = vain vaivaiset 200 000 ihmistä ehtisivät nähdä Michaelin ja itkuhan siitä pääsi, kun tajusin, miten hankalaa lippuja on saada. Ennakkomyynti alkoi kauhealla vauhdilla, heti seuraavalla viikolla 11.3. tulivat liput myyntiin. Rahattomana opiskelijana ei muuta kuin samantien opintolaina hakemus menemään, että saadaan tytölle matkarahat.
Kaverini palasivat jumppatunnilta ja heittivät taas lumipallolla ikkunaani. Avasin sen, enkä saanut sanaa suustani. Tytöt taisivat kysyä vain, että noh, tekeekö se comebackin ja itkua nieleskellen pystyin vain nyökkäämään. Tytöt tulivat sisälle halimaan. Olin samalla NIIN ONNELLINEN ja samalla NIIN SURULLINEN sillä 200 000 ihmistä on Michael Jacksonin keikalle TODELLA vähän. Muistan ikuisesti ystäväni (tiedät kuka olet;) tokaisun, kun hän taputti minua polvelle ja sanoi "Kyllä me Piia sulle ne liput hommataan". Ja niinhän ne hommattiinkin! Seuraavalla viikolla istuimme hyvien ystävieni, opiskelutovereideni kanssa koulumme tietokoneilla heti aamusta, joista kaksi ruksutti yhtä aikaa minulle lippuja konsertteihin. Sain liput yllättävän nopeasti, lähes samalla hetkellä molemmilla koneilla oli 4 lippua tarjolla. Mutta maksamisen kanssa tuli suuria ongelmia: minulla oli miesystäväni luottokortti mukana, muttei pankkitunnuksia. Soitin hätäisen puhelun miehelleni, jolla ei ollut pankkitunnuksia töissä mukana. Paniikki, ahdistus, suru, suuren suuri harmitus ja vihastus olivat sen hetkisiä tunteita. Ystäväni alkoi äkkiä kaivaa omaa luottokorttiaan ostaakseen liput, mutta koulujen koneiden evästeet estivät meitä jatkamasta eteenpäin ostossa. Murruin. Tunne oli KA-MA-LA! Mutta sitten sain tekstiviestin fanikaverilta, joka oli samaan aikaan lippuja metsästämässä: 4 lippua ostettu!!!!! Kyynelsilmin kirjoitin hänelle viestiä varmistaakseen asian, koska en aluksi uskonut sitä. Jälkikäteen hän on sanonut, että häntä ärsytti suunnattomasti se, etten uskonut häntä. :D Kun asia varmistui, murruin ilosta täysin. Olin maailman onnellisin ihminen sillä hetkellä. Minulla oli liput Michael Jacksonin konserttiin.
Ei varmasti tarvitse kerrata sitä, miten tämän kaiken kanssa loppujen lopuksi kävi.
Faniuteni on välillä palanut isommalla ja välillä pienemmällä liekillä. 2000-luvun alkupuolella mukaan astui Elvis-fanius, jolloin keskityin enemmän siihen. Michael-levyt eivät muutamaan vuoteen kovin usein soineet levysoittimessani. Michael on koko ajan kuitenkin kulkenut mukana vaikka hiljaisempia kausia onkin ollut. 2000-luvun puolivälin jälkeen, ehkä vuosien 2006-2007 paikkeilla, MJ-fanius alkoi hiljalleen nostaa päätänsä ja tässä sitä nyt taas ollaan. Michael kuoli legendana, kesken ison comeback-suunnitelmiensa, mutta hänen muistonsa ei ikinä kuole. Me fanit pidämme sitä yllä.
Tunnen olevani suuressa kiitollisuudenvelassa Michaelille kaikista ihanista faniuden hetkistä, hyvistä ystävistä, joihin olen hänen kauttaan tutustunut ja siitä kaikesta ilosta mitä hän on lauluillaan, tanssillaan ja pelkällä olemassa olollaan saanut aikaan. Se kiitollisuudenvelka ajaa minua järjestämään Michael Jackson -tapahtumia, kuten esimerkiksi Thrill The Worldia taas tänäkin vuonna yhdessä muiden fanien kanssa. Maksamme sitä velkaa takaisin, mitä Michael meille vuosia antoi, mutta emme koskaan voi olla riittävän kiitollisia hänelle. Jos fanit huusivat rakastavansa Michaelia, oli hänellä tapana aina todeta "I love you more". Hän rakasti meitä aina enemmän, hän oli hyvä faneilleen, hän halusi antaa meille parastaan. Ja meidän velkamme on pitää hänen mainetta ja kunniaa yllä vielä hänen kuolemansakin jälkeen.
Teen sitä ilo mielin, koska "mie rakastan Maikköl Jaksonii".
Olisi kiva kuulla muiden Michael-fanien tarinoita siitä, miten teistä tuli faneja. Kirjoitelkaa kommentteihin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti