Olen tällä hetkellä niin onnellinen, että voisin hyppiä, huutaa, itkeä, kiljua, nauraa ja juosta ympäri kämppää, mutta lähimmäisen rakkaudesta naapureita ja miestäni kohtaan en sitä tee, vaan kiljahtelen tässä tietokonetuolissa itsekseni.
Olen ollut aikasemmin tosi kyyninen ystävänpäivää kohtaan erään tapahtuman takia, jonka koin lukioikäisenä. Oli eräs tyttö, jonka kanssa koin olevani hyviä ystäviä ja vaihtelimme kirjeitä (kyllä, siihen aikaan vielä kirjoiteltiin, mutta tänä päivänä ei löydä edes kirjepaperia kaupasta!!), ja erään kerran tämä tyttö päätti, etten ole hänelle mieluista seuraa ja hän lopetti kirjoittelun eikä moikannut enää lukion käytävillä. Kun sitten tuli hänen penkkaripäivänsä, ystävänpäivänä, hän kiikutti iloisena minulle kortin ja halasi teennäisesti: "HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!" ja sitten kiireellä pois. Yhtä nopeasti kun hän käänsi selkänsä nakkasin kortin samantien roskiin. En arvostanut. Olin hänelle ystävä vain ystävänpäivänä, jolloin saa tehdä jokaiselle ystävälle kortteja ja niistä laskea "miten hurjan paljon mulla on ystäviä". PÖHPAH!
Tuosta tapahtumasta on nyt jo vähän reilu kymmenen vuotta, ja nyt päätin, että katkeruus tätäkin kulutusjuhlaa kohtaan saa riittää, joten laitoin ystävänpäivätervehdyksiä ihmisille. Onneksi tein sen, sillä monet ilostuivat niistä. Eräs työkaverikin oli ihanan ystävällisellä tuulella ja halasi kaikki työkaverit läpi. Suloista! Ystävät ovat ensimmäinen syy ilooni.
Toinen syy on ihana mieheni, joka lahjoi minua ja jonka kanssa herkistelimme yhdessä. On niin ihanaa saada suunnitella kesähäitä 2014 juuri hänen kanssaan. Rakastan sinua! <3
Nämä oli niitä ihania syitä, joiden takia olen tänään herkistellyt ja joita ilman en voisi elää. Ystävät ja mies.
Sitten niihin vähän kevyempiin syihin, jotka aiheuttavat hyppypomppureaktioita onnesta. Syy nro 3: Jumppatunti ja mukava opettaja, joka oli karkkikulhon kanssa vastassa ja mikä parasta, salissa soi The Jacksons. Oli pakko mennä sitten kiittelemään naista musavalinnasta ja esitellä vähän MJ-tatuointiani, jota hän kehaisi tyylikkääksi. Kiitos tämän ohjaajan, minä ikuinen sohvaperuna olen oikeasti alkanut tykätä jumpassa käymisestä. Monet kerrat, kun on tuntunut siltä ettei todellakaan kiinnosta, olen tunnin jälkeen tullut hymy huulilla kotiin, koska jumppamusa on soinut Michael. :)
Sitten syy nro 4, ehkä se kaikkein eniten hykerryttävä tällä hetkellä.
OSTIN JUSTIINSA MEET&GREET-LIPUT BOYZONEN 20TH ANNIVERSARY KONSERTTIIN LONTOON O2-AREENALLE 20. JOULUKUUTA!!!!!!! KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!! PÄÄSEN TAPAAMAAN BOYZONEN JA NÄYTTÄMÄÄN HEILLE TATSKANI JA OTTAMAAN KUVIA HEIDÄN KANSSAAN JA NIMMAREITA JA JA JA JA !!!!
eikä siinä vielä kaikki
SAAN KEIKAN JÄLKEEN KONSERTIN CD:LLÄ + SEN MUKANA TULEE DVD 2011 BOYZONEN KEIKASTANI O2-AREENALLA LONTOOSSA!!!!! KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄK!!!!!
(siis sen keikan josta kirjoitin aikaisemmin: Konserttikokemuksia: Boyzone)
En TO-DEL-LA-KAAN voi uskoa tätä todeksi tällä hetkellä. Enkä toisaalta uskaltaisi vielä näin kovasti innostua, sillä ensinnäkään minulla ei ole matkaseuraa vielä, kurjaa tulee jos yksin joudun lähtemään, mutta ehkä pärjään ja toinen juttu: kun jotain näin mahtavaa on tapahtumassa, tulee mieleen vain vuoden 2009 pettymys ja Michaelin kuolema. Joten ei nuolaista vielä, mutta JOS Luoja suo ja tuo kaikki toteutuu niin tulen olemaan JÄLLEEN O2-areenan onnellisin nainen!!!!!
EN MALTA ODOTTAA!! :)
Muoks: Ei ole todellista!! :D
Voitin Adventures in Sinilandia-blogissa arvonnan, jossa Sinini tekee minulle oman vesipohjasen kynsilakan. JEEEE!! Syy nro 5 tämän päivän iloon löytyi tästä. Voi, että miten ihana päivä! <3
14.2.2013
8.2.2013
Viikon fanitus: ekoilu osa 3
[Olla mänty = karjalanmurteella "mennä"-verbi perfektissä]
Tämä on minun ja miesystäväni inside-juttu meidän pienestä ekoilustamme, joka koko ajan saa uusia ulottuvuuksia. Pieni vihreä ihminen sisälläni hymisee tyytyväisyyttään kaikista uusista asioista, joita olemme alkaneet taas tehdä ympäristön eteen, vaikka paaaaaaljon on vielä opittavaa.
Uusi ympäristötyöryhmän jäsen, saanko esittäytyä!
Työpaikallamme on erilaisia työryhmiä, joista yksi on ympäristötyöryhmä. Nimensä mukaisesti työryhmä ajattelee ympäristöä ja pyrkii tekemään uusia ratkaisuja työyhteisössämme, jotta joka päiväinen työelämämme olisi hivenen ympäristöystävällisempää.
Olen miettinyt, että tuossa työryhmässä olisi varmasti kiva olla mukana. Onnekseni yksi paikka vapautui ja minut kutsuttiin mukaan ryhmään, koska olin kovasti lähetellyt työryhmälle ideoita ja vinkkejä ekoilusta. Tänään minulla oli ensimmäinen etäpalaveri työryhmän kanssa ja oli kyllä mukavaa ja mielenkiintoista! Mikä kivointa, osasin heittää sellaisen uuden idean työryhmälle, jota joku muukin oli miettinyt, ja idea sai iloista kannatusta. Enempää en paljasta, koska työkaverini saattavat lukea tätä, mutta vinkkaan vain, että odottakaa kevättä. ;)
Muovi kiertoon kotona!
Tampereella käynnistyi viime vuoden elokuussa Ekopiste-pilottihanke muovinkeräyksestä. Aivan meidän lähellä keräyspistettä ei ollut, joten harmillisen vähän tuli pilotin aikana sinne tavaraa vietyä. Pienessä kodissamme ei ole oikeastaan yhtään ylimääräistä tilaa muovipurkkien jemmailulle ja matka busseilla oli vähän vaivalloista taittaa. Nyt kun meiltä menee suora bussiyhteys 10 minuutissa kyseisen keräyspisteen luo, matka helpottuu huomattavasti ja samalla voi käydä läheisessä Prismassa hoitamassa ruokaostoksensa. Kysäisin muovinkeräyksen määräaikaisuudesta Pirkanmaan jätehuollolta ja vastaukseksi sain, että elokuuhun asti ainakin keräys jatkuu, jatkosta ei ole selvyyttä vielä.
Taustalla hankkeessa on uudistunut jätelaki, joka tulee kiristämään ns. tuottajan vastuuta pakkauksissa. Pakkausten osalta (koskee siis kaikkia pakkauksia, myös muovipakkauksia) tuottajanvastuu tulee voimaan keväällä 2014. Miten pakkausten keräys tullaan kehittämään vuoden 2014 aikana ja sen jälkeen on vielä "hakusessa".
Ei ole kauan aikaa, kun meidän roskis täyttyi vain ja ainoastaan vanhoista leipäpusseista, taisi siihen päälle mennä vielä viinirypäle- ja kirsikkatomaattirasia niin jo pussin saumat huusi hoosiannaa. Tuntui pahalta. Jotain on tehtävä enemmän!
[Välihuomatuksena: Tavalliset tomaatit ovat ympäristöystävällisempiä kuin kirsikkatomaatit, koska niitä saadaan suhteessa enemmän tuotettua samalla kulutuksella. Kotimaisia vihanneksiakaan ei asiantuntijoiden mukaan kannattaisi ostaa talvisaikaan, sillä ulkomaisten vihannesten tuonti verrattuna Suomen talvesta koituviin lämmityskuluihin puutarhoilla, tulee ympäristölle paremmaksi vaihtoehdoksi ostaa ulkomaisia vihanneksia Suomen talvessa.]
Noh, satuinpa sitten eräs päivä ottamaan muovinkierrätyksen oikein mietintämyssyyn ja muistinpa, että meillä on viime vuoden toukokuun Tukholman risteilyreissulta kotiutunut iso, rock'n'roll-henkinen "Queen of Clean"-muovisäkki, jonka ostin silloin tuliaisten kuljettamiseen mukavan ulkonäkönsä takia. Se sai meillä viime kesänä hetken töitä pyykkisäkkinä, kun roudasimme liinavaatteita ulos kuivumaan, mutta koska meillä jo pari Ikean pussia on samaan tarkoitukseen, keksin valjastaa sen meidän muovinkeräyspisteeksi. Kauniin ulkonäkönsä takia se ei pistä ikävästi silmäänkään vierashuoneen nurkassa. Ison kokonsa takia se saa täyttyä rauhassa, kunnes tulee asiaan muovinkeräyksen suuntaan.
Kassin yhteyteen pitää tulostaa (kerran käytetylle paperille tietysti) vielä tarkemmat ohjeet minulle ja kanssa-asukille, jotta aina voi tarkistaa millainen muovi kuuluu joukkoon ja mikä ei. Tamperelaisille suosittelen klikkaamaan seuraavaa linkkiä Pirkanmaan jätehuollon sivuille ja tutustumaan muovin kierrätykseen: Kodin muovipakkausten keräyskokeilu.
Pikkuhiljaa täyttyy. Toivottavasti täyttyy monta kertaa vielä ennen elokuuta!
Ekotehokas Tampere 2020
Tamperelaisena (vaikken mie paljasjalkanen olekaan) saa olla ylpeä kaupungin tavotteista olla ekotehokas vuonna 2020. Pitää itsekin tutustua hankkeeseen vielä tarkemmin, mutta hyvältä kuulostaa. Toivottavasti se toteutuu hyvin tuloksin ja saadaan koko Tampereen hiilijalanjälki niin pieneksi, ettei sitä huomaakkaan. Hankkeen sivut: Ekotehokas Tampere 2020.
Vesipohjaiset kynsilakat
Oikeastaan ainoa kosmetiikka mitä käytän, naamarasvojen ja hiusgeelin lisäksi, on kynsilakka. Onneksi olen löytänyt minulle sopivia, ei-allergisoivia, myrkyttömiä ja ympäristöystävällisiä vesipohjaisia kynsilakkoja! Ne ovat minulla koko ajan testauksessa ja kunhan saan enemmän kokemusta lakoista, tulen kirjoittamaan niistä tarkemman selvityksen tänne blogiini.
Pienin askelin kohta ekotehokasta arkielämää! :)
Jos haluat lukea aikaisemmat paasaukseni aiheesta, klikkaa ekoilu.
3.2.2013
"Melkein sukua Elvikselle."
Tässä postauksessa kerron Elvikseen liittyvistä henkilöistä, joiden kanssa minulla on ollut ilo tavata.
Charlie Hodge
Charlie ja Elvis ystävystyivät armeija-aikanaan. Miehiä yhdisti rakkaus musiikkiin ja yhteinen sävel löytyikin nopeasti. Elvishän ei koskaan esiintynyt Amerikan ulkopuolella, mutta voisin kuvitella, että armeijan tupakaverit saivat näiltä jätkiltä yksityiskonsertin monet kerrat. Myöhemmin Charliesta tuli osa Elviksen Memphis Mafiaa, eli sisäpiiriä, joista jokainen sai Elviksen itsensä suunnitteleman TCB-kaulakorun. Charlie oli mukana myös kaikissa live-esiintymisissä aina Elviksen vuoden 1969 comebackin jälkeen. Hän soitti komppikitaraa ja piti huolta Elviksen nesteytyksestä sekä huivien jaosta konserttien aikana. Ottipa myös lennosta kiinni Elviksen kitaroita, kun tämä kesken keikan niitä kappaleesta toiseen vaihtaessaan heitteli sivummalle.
Sain kunnian tavata Charlien elämäni ensimmäisessä Elvis-tapahtumassa Tampereella kevättalvella 2005 (jossa myös tapasin miesystäväni ensimmäistä kertaa). Kyseessä oli Suomen Elvis Presley fan clubin 20-vuotisjuhlat, jossa Charlie oli kunniavieraana. Hän vastaili fanien kysymyksiin ja kertoili hauskoja juttuja hetkistään Elviksen kanssa. Tuolloin paljastui mm. salaisuus Are You Lonesome Tonight -nauruversion takana. Illalla hän nousi lauteille Jorma Kääriäisen ja Jussi Raittisen kanssa ja soitti kitaraa sekä lauloi stemmoja vanhasta muististaan. Mies jäi mieleen pirteänä vilkkusilmänä ja tuo kuva ylhäällä vasemmalla onkin kyseisestä tapahtumasta. Miesystäväni sai kaverinsa kanssa haastateltua Charlieta ja nämä haastattelut onkin onneksi tallennettu dvd:lle. Hyvä niin, sillä Charlie nukkui pois vähän reilun vuoden päästä tapahtumasta, joten oli onni, että hän ehti käydä täällä pikkuruisessa Suomessa meitä Elvis-faneja tapaamassa.
Sandi Miller
Vuonna 2007 olimme 32 Elvis-fanin voimin Amerikan-matkalla Elviksen jalanjäljillä. Las Vegasin Hilton-hotellin pienen pieneen Elvis-huoneeseen sulloutui lähes koko matkaporukka kuuntelemaan tuon pirteän ja erittäin nuorekkaan naisen tarinoita idolistaan Elviksestä. Sandin tarina kadehdittaa kaikkia meitä Elvis-faneja (ja faneja ylipäätään). Hän nimittäin tutustui idoliinsa puhtaasti fanipohjalta ja vuosien varrella heistä tuli hyviä ystäviä. Harmi, ettei kukaan matkaajista tajunnut tallentaa tätä reilun tunnin mittaista tarinasessiota, joten suurin osa tarinoista on jo ehtinyt unohtua, mutta muutamia muistan ja haluan niitä tässä jakaa.
Sandi roikkui usein Elviksen Los Angelesin kotien porteilla ystävänsä kanssa. Sandi kertoi, että monena iltana auringonlaskun jälkeen he vielä hengailivat portilla, mutta kerran he näkivät pimeydessä punaisena hehkuvan tupakan pään. Tupakan varressa oli Elvis, joka tuli norkoilemaan portille ja jutustelemaan tyttöjen kanssa. Näin he viettivät usein aikaa iltaisin porteilla, kunnes kerran Elvis pyysi tyttöjä sisälle ja siitä pikkuhiljaa alkoi rakentumaan ystävyyssuhde, jollaisesta monet fanit vain haaveilivat.
Sandi harmitteli sitä, ettei Elvis ikinä suudellut häntä, muita kavereitaan kylläkin. Kunnon pilailija- ja vitsailijaluonne Elvis kun oli, veti hän kerran Sandia oikein kunnolla höplästä. He olivat Vegasissa Elviksen sviitissä erään Elviksen keikan jälkeen. E pyysi Sandia tulemaan makuuhuoneeseensa ja nainen tietenkin ajatteli, että vihdoin olisi sen aika: heidän ensisuudelmansa. Elvis vei Sandin suuren makuuhuoneensa ikkunan eteen, otti naisen kainaloonsa ja painautui tiukasti tätä vasten. Sen jälkeen hän katsoi Sandia syvälle silmiin, painautui lähemmäs ja lähemmäs ja lähemmäs, kunnes juuri kun heidän huulensa olivat koskettamassa toisiaan, Elvis kääntyi ikkunan puoleen ja tokaisi kädellä viitaten: Eikös olekin hienot maisemat? :D Sandi ei ikinä saanut suudelmaansa, mutta nauroi makoisasti tällekin tarinalle sitä kertoessaan.
Pari hassua tarinaa liittyi valokuvaamiseen. Sandi räpsi Elviksestä paljon kuvia aina tavatessaan ja kuvat kehittäessään he eivät kaverinsa kanssa malttaneet odottaa kotiin pääsyä, vaan avasivat kuvanipun heti valokuvausliikkeessä ja kiljahtivat joka kerta nähdessään kuvan Elviksestä. Kerran valokuvausliikkeen työntekijä ystävällisesti pyysi tyttöjä siirtymään kadun puolelle kuvia katsomaan, etteivät asiakkaat kaikkoaisi. Sandilla oli tapana näyttää kuvat myös Elvikselle. Kerran herra Presleyllä oli yllään varsin hulppean kokoinen vyö, josta Sandi halusi ottaa kuvaa. Hän zoomaili juuri Elviksen lantiolla lepäävään vyöhön, kun Elvis heitti tuttuun tapaansa huulta, että "haaroväliäkös zoomailet?". "Ei, ei, kun tuosta sinun vyöstäsi ajattelin ottaa kuvan". "Joo, joo, niin varmaan, haaroväliin zoomailet kuitenkin." Sandi sanoi hermostuneensa tästä sen verran, että räpsäisi kuvan äkkiä. Noh kuvat kehitettyään, oli tämä kyseinen otos sitten hermostuneissa käsissä lipsahtanut sitten sinne haarovälin puolelle, eikä vyöstä ollut kuvassa tietoakaan. Arvatkaas kettuiliko Elvis Sandille tästä kuvan nähtyään? ;)
Bill E. Burk oli Memphis Press Scimitar -lehden toimittaja ja hän Elviksen Vernon-isän sanojen mukaan "oli ainoa, kuka kirjoitti vain positiivisia juttuja Elviksestä". Bill tapasi Elviksen jo vuonna 1957 tehdessään juttua Elviksestä ja sen aikaisesta tyttöystävästä Anita Woodista. Hän oli myös ainoa lehtimies, joka sai yksinoikeuden haastatella laulajaa tämän armeijasta paluun jälkeen ja tästä haastattelutilanteesta on vasemman puoleinen kuva alla. Oikean puoleinen kuva taas on samaiseen tapahtumaan liittyen Gracelandista, jossa Elvis piti lehdistötilaisuuden siviiliin paluustaan. Bill kävelee Elviksen vasemmalla puolella kohti talon takana sijaitsevaa Vernonin toimistoa, jossa lehdistötilaisuus kuvattiin.
Bill ehti juuri toimia Memphisin matkaoppaanamme, sillä seuraavana vuonna 2008 hän sitten jo kuoli. Hän on julkaissut itsenäistä Elvis World -lehteä, joka valitsi Suomen Official Elvis Presley Fan Clubin vuoden 1991 Elvis-fan clubiksi maailmassa.
Jeanne Le May Dumas oli Elviksen 70-luvun tyttöystävän Linda Thompsonin missikavereita. Hänet tapasin myöskin vuoden 2007 Amerikan matkalla Bill Burkin järjestämässä lounastapaamisessa faneille. Jeanne kuuluu mielestäni kastiin "turha julkkis", mutta kun Elviksen kuolemasta jo niin pitkä aika, tuntuu, että välillä faneille kelpaa kuka tahansa, joka on linkki Elviksen olemassaoloon. Itselleni ei naisen tapaamisesta jäänyt muuta käteen, kuin hänen kirjansa, joka ostettiin lähinnä sen takia, että siinä oli paljon ennen näkemättömiä kuvia (lähinnä hänestä itsestään ja Lindasta), mutta myös Gracelandin yläkerrasta, joka siis on "pyhä paikka" ja faneilta suljettu. Kirjan kautta saimme tyydyttää uteliaisuuden janomme ja kurkistaa mm. Kuninkaan salattuun makuuhuoneeseen. Kirja on muuten jäänyt lukematta. Voisi ehkä tutustua jossain vaiheessa, saattaahan siellä olla jotain mukavaa ennen kuulematonta muisteloa.
Nainen oli mielestäni teennäisen yli-innokas tavatessaan meitä faneja. Esittelyssä hänellä oli Elvikseltä lahjaksi saamansa sormus, jonka hän tunki kaikkien hänen kanssaan pönötyskuviin tulevien naisten sormiin. Minunkin sormeeni se päätyi, tosin lattian kautta, kun se hyperaktiivisen naisen sormista sinne lipsahti ja sydämeni jätti lyönnin väliin. Sitten pönötyskuvat kera Jeannen ja sormuksen ja poiiiis. Laitetaan nyt vielä kuvallista todistetta, että ovat hekin Elviksen kanssa joskus oikeasti tavanneet.
Ed Bonja
On ollut kunnia saada tutustua tähän herraan henkilökohtaisesti miesystäväni kanssa. Voidaan puhua jopa ihan ystävyyssuhteesta. Ed toimi vuosina 1970-75 Elviksen virallisena kiertuevalokuvaajana ja -managerina aina vuoteen 1977 asti. Elviksestä ja Edistä ei taida pönötyskuvia olla, koska herra oli itse aina kameran takana, mutta monet monet tunnetut Elvis-kuvat 70-luvulta ovat peräisin Edin kamerasta.
Mr. Bonja
asustelee tällä hetkellä Saksassa ja on vieraillut Suomessa Elvis fan
clubin kesätapahtumissa jo 6 vuotta peräkkäin ja onpa hän tulossa taas
ensi kesänä mukaan, jos vain terveys sallii. Hän tuo aina mukanaan useita kuvasuurennoksia
mahtavista Elvis-otoksistaan, joita häneltä voi ostaa ja saada kaupan
päälle kuvaajan itsensä signeerauksen. Hän myös mielellään kertoilee
Elvis-tarinoita. Ed on hyvin ystävällinen ja sympaattinen herrasmies.
Vuonna 2009 Rauman kesämiitingissä Ed ihastui luokkakavereihini niin
kovasti, että lahjoitti heille tyttöjen itse valitseman
Elvis-kuvasuurennoksen signeerauksellaan. Tyttöihin tämä teki kovasti
vaikutuksen ja monilla se onkin päätynyt kodin kunniapaikalle kehyksiin.
Muutama kesä sitten Ed oli meillä vaatimattomassa kerrostalokolmiomajoituksessamme. Tulen muistamaan sen varmasti aina miten Ed otti nokoset olkkarin sohvallamme ja miten hän söi aamupalaa kanssamme istuen keittiön pöydän päässä ja kertoillen Elvis-tarinoita. Jotta ette ymmärtäisi aivan väärin, emme me jatkuvasti puhu Edin kanssa vain Elviksestä, kyllä meitä ihan hänen omakin elämänsä kiinnostaa. Kuten sanoin, Ed on hieno ystävä ja pidämme puolin ja toisin tasaisesti yhteyttä toisiimme. Mutta meitä kaikkia yhdistää Elvis ja siitä me mielellämme juttelemme, kaikkien muiden aiheiden lisäksi maan ja taivaan väliltä.
Jerry Schilling
Tämän Elviksen hyvän ystävän turinoita kuulin jo (tutuksi tulleen) vuoden 2007 matkan aikana, kun hän Memphisissä Elvis Expo -nimisessä tapahtumassa oli lavalla tarinoimassa. Nimmarijono tosin oli niin valtaisa, ettei silloin jääty sinne tungokseen odottelemaan. Onneksi Jerry tuli nyt vuoden 2013 tammikuussa Helsinkiin Finlandia-talolle yhdessä Elviksen TCB-bändin kanssa, joten saimme kohdattua ihan naamakkain ja rupateltuakin hetken. Tuore kuvatodiste tässä.
Jerry tapasi 19-vuotiaan Elviksen jalkapallokentällä ollessaan itse 12-vuotias. He tutustuivat siis toisiinsa jo ennen Elvarin laulajan uraa, joten voidaan puhua elämän mittaisesta ystävyydestä. Olin etukäteen hyvin innoissani Jerryn näkemisestä uudestaan paremmalla ajalla, sillä näitä Elviksen oikeasti hyviä ja pitkäaikaisia ystäviä ei kovin usein ole mahdollista tavata. Ja mikä mukavinta näin MJ-fanina, Jerryllä on ns. MJ-yhteys. Jerry nimittäin vei Elviksen tyttären Lisa Marien vuonna 1974 Jackson 5 -konserttiin ja takahuoneeseen laulajia tapaamaan. Hän siis esitteli tulevat aviopuolisot keskenään, Lissun ollessa 6 ja Michael 16-vuotias.
Tässä seuraavassa kuvassa on jo alussa mainitsemani Memphis Mafia, siis Elviksen sisäpiiri. Jerry kurkkaa kuvassa ylärivistä Elviksen vasemmalta puolelta ja ensimmäisenä esitelty Charlie Hodge heti Elviksen vieressä yläoikealla mustassa puvussa. Mafia koostui siis Elviksen hyvistä ystävistä, jotka toimivat hänen turvamiehinään aina tarvittaessa. Tässä kyseisessä tilanteessa jouluna vuonna -70 Memphisin poliisilaitoksen pomo (toinen vasemmalta) jakoi mafialaisille poliisin virkamerkit, joilla ei käytännössä ollut minkäänlaista lain voimaa. Paitsi mitä nyt Elvis sakotteli Gracelandin ohi kulkevia autoja ja veteli nimmareita sakkokuitteihin. Tuskinpa niitä sakkoja kukaan maksoi, hymisivät vain tyytyväisyyttään ilmaisesta nimmarista.
Tässä Elvis-fanivuosien aikana on näiden henkilöiden lisäksi tullut myös nähtyä Priscilla, Lisa Marie sekä useita Elviksen kanssa esiintyneitä muusikoita ja taustalaulajia.
Charlie Hodge
Charlie ja Elvis ystävystyivät armeija-aikanaan. Miehiä yhdisti rakkaus musiikkiin ja yhteinen sävel löytyikin nopeasti. Elvishän ei koskaan esiintynyt Amerikan ulkopuolella, mutta voisin kuvitella, että armeijan tupakaverit saivat näiltä jätkiltä yksityiskonsertin monet kerrat. Myöhemmin Charliesta tuli osa Elviksen Memphis Mafiaa, eli sisäpiiriä, joista jokainen sai Elviksen itsensä suunnitteleman TCB-kaulakorun. Charlie oli mukana myös kaikissa live-esiintymisissä aina Elviksen vuoden 1969 comebackin jälkeen. Hän soitti komppikitaraa ja piti huolta Elviksen nesteytyksestä sekä huivien jaosta konserttien aikana. Ottipa myös lennosta kiinni Elviksen kitaroita, kun tämä kesken keikan niitä kappaleesta toiseen vaihtaessaan heitteli sivummalle. Sain kunnian tavata Charlien elämäni ensimmäisessä Elvis-tapahtumassa Tampereella kevättalvella 2005 (jossa myös tapasin miesystäväni ensimmäistä kertaa). Kyseessä oli Suomen Elvis Presley fan clubin 20-vuotisjuhlat, jossa Charlie oli kunniavieraana. Hän vastaili fanien kysymyksiin ja kertoili hauskoja juttuja hetkistään Elviksen kanssa. Tuolloin paljastui mm. salaisuus Are You Lonesome Tonight -nauruversion takana. Illalla hän nousi lauteille Jorma Kääriäisen ja Jussi Raittisen kanssa ja soitti kitaraa sekä lauloi stemmoja vanhasta muististaan. Mies jäi mieleen pirteänä vilkkusilmänä ja tuo kuva ylhäällä vasemmalla onkin kyseisestä tapahtumasta. Miesystäväni sai kaverinsa kanssa haastateltua Charlieta ja nämä haastattelut onkin onneksi tallennettu dvd:lle. Hyvä niin, sillä Charlie nukkui pois vähän reilun vuoden päästä tapahtumasta, joten oli onni, että hän ehti käydä täällä pikkuruisessa Suomessa meitä Elvis-faneja tapaamassa.
Näillä kavereilla ei ainakaan ollut tylsää keskenään. Miehet työssään.
Tämä kuva Elviksestä ja Charliesta on seuraavan henkilön ottama.
Vuonna 2007 olimme 32 Elvis-fanin voimin Amerikan-matkalla Elviksen jalanjäljillä. Las Vegasin Hilton-hotellin pienen pieneen Elvis-huoneeseen sulloutui lähes koko matkaporukka kuuntelemaan tuon pirteän ja erittäin nuorekkaan naisen tarinoita idolistaan Elviksestä. Sandin tarina kadehdittaa kaikkia meitä Elvis-faneja (ja faneja ylipäätään). Hän nimittäin tutustui idoliinsa puhtaasti fanipohjalta ja vuosien varrella heistä tuli hyviä ystäviä. Harmi, ettei kukaan matkaajista tajunnut tallentaa tätä reilun tunnin mittaista tarinasessiota, joten suurin osa tarinoista on jo ehtinyt unohtua, mutta muutamia muistan ja haluan niitä tässä jakaa.
Sandi roikkui usein Elviksen Los Angelesin kotien porteilla ystävänsä kanssa. Sandi kertoi, että monena iltana auringonlaskun jälkeen he vielä hengailivat portilla, mutta kerran he näkivät pimeydessä punaisena hehkuvan tupakan pään. Tupakan varressa oli Elvis, joka tuli norkoilemaan portille ja jutustelemaan tyttöjen kanssa. Näin he viettivät usein aikaa iltaisin porteilla, kunnes kerran Elvis pyysi tyttöjä sisälle ja siitä pikkuhiljaa alkoi rakentumaan ystävyyssuhde, jollaisesta monet fanit vain haaveilivat.
Sandi harmitteli sitä, ettei Elvis ikinä suudellut häntä, muita kavereitaan kylläkin. Kunnon pilailija- ja vitsailijaluonne Elvis kun oli, veti hän kerran Sandia oikein kunnolla höplästä. He olivat Vegasissa Elviksen sviitissä erään Elviksen keikan jälkeen. E pyysi Sandia tulemaan makuuhuoneeseensa ja nainen tietenkin ajatteli, että vihdoin olisi sen aika: heidän ensisuudelmansa. Elvis vei Sandin suuren makuuhuoneensa ikkunan eteen, otti naisen kainaloonsa ja painautui tiukasti tätä vasten. Sen jälkeen hän katsoi Sandia syvälle silmiin, painautui lähemmäs ja lähemmäs ja lähemmäs, kunnes juuri kun heidän huulensa olivat koskettamassa toisiaan, Elvis kääntyi ikkunan puoleen ja tokaisi kädellä viitaten: Eikös olekin hienot maisemat? :D Sandi ei ikinä saanut suudelmaansa, mutta nauroi makoisasti tällekin tarinalle sitä kertoessaan.
Pari hassua tarinaa liittyi valokuvaamiseen. Sandi räpsi Elviksestä paljon kuvia aina tavatessaan ja kuvat kehittäessään he eivät kaverinsa kanssa malttaneet odottaa kotiin pääsyä, vaan avasivat kuvanipun heti valokuvausliikkeessä ja kiljahtivat joka kerta nähdessään kuvan Elviksestä. Kerran valokuvausliikkeen työntekijä ystävällisesti pyysi tyttöjä siirtymään kadun puolelle kuvia katsomaan, etteivät asiakkaat kaikkoaisi. Sandilla oli tapana näyttää kuvat myös Elvikselle. Kerran herra Presleyllä oli yllään varsin hulppean kokoinen vyö, josta Sandi halusi ottaa kuvaa. Hän zoomaili juuri Elviksen lantiolla lepäävään vyöhön, kun Elvis heitti tuttuun tapaansa huulta, että "haaroväliäkös zoomailet?". "Ei, ei, kun tuosta sinun vyöstäsi ajattelin ottaa kuvan". "Joo, joo, niin varmaan, haaroväliin zoomailet kuitenkin." Sandi sanoi hermostuneensa tästä sen verran, että räpsäisi kuvan äkkiä. Noh kuvat kehitettyään, oli tämä kyseinen otos sitten hermostuneissa käsissä lipsahtanut sitten sinne haarovälin puolelle, eikä vyöstä ollut kuvassa tietoakaan. Arvatkaas kettuiliko Elvis Sandille tästä kuvan nähtyään? ;)
Kukapa ei hymyilisi leveästi noin komeassa kainalossa.
Bill ehti juuri toimia Memphisin matkaoppaanamme, sillä seuraavana vuonna 2008 hän sitten jo kuoli. Hän on julkaissut itsenäistä Elvis World -lehteä, joka valitsi Suomen Official Elvis Presley Fan Clubin vuoden 1991 Elvis-fan clubiksi maailmassa.
Nainen oli mielestäni teennäisen yli-innokas tavatessaan meitä faneja. Esittelyssä hänellä oli Elvikseltä lahjaksi saamansa sormus, jonka hän tunki kaikkien hänen kanssaan pönötyskuviin tulevien naisten sormiin. Minunkin sormeeni se päätyi, tosin lattian kautta, kun se hyperaktiivisen naisen sormista sinne lipsahti ja sydämeni jätti lyönnin väliin. Sitten pönötyskuvat kera Jeannen ja sormuksen ja poiiiis. Laitetaan nyt vielä kuvallista todistetta, että ovat hekin Elviksen kanssa joskus oikeasti tavanneet.
On ollut kunnia saada tutustua tähän herraan henkilökohtaisesti miesystäväni kanssa. Voidaan puhua jopa ihan ystävyyssuhteesta. Ed toimi vuosina 1970-75 Elviksen virallisena kiertuevalokuvaajana ja -managerina aina vuoteen 1977 asti. Elviksestä ja Edistä ei taida pönötyskuvia olla, koska herra oli itse aina kameran takana, mutta monet monet tunnetut Elvis-kuvat 70-luvulta ovat peräisin Edin kamerasta.
Muutama kesä sitten Ed oli meillä vaatimattomassa kerrostalokolmiomajoituksessamme. Tulen muistamaan sen varmasti aina miten Ed otti nokoset olkkarin sohvallamme ja miten hän söi aamupalaa kanssamme istuen keittiön pöydän päässä ja kertoillen Elvis-tarinoita. Jotta ette ymmärtäisi aivan väärin, emme me jatkuvasti puhu Edin kanssa vain Elviksestä, kyllä meitä ihan hänen omakin elämänsä kiinnostaa. Kuten sanoin, Ed on hieno ystävä ja pidämme puolin ja toisin tasaisesti yhteyttä toisiimme. Mutta meitä kaikkia yhdistää Elvis ja siitä me mielellämme juttelemme, kaikkien muiden aiheiden lisäksi maan ja taivaan väliltä.
Tämän Elviksen hyvän ystävän turinoita kuulin jo (tutuksi tulleen) vuoden 2007 matkan aikana, kun hän Memphisissä Elvis Expo -nimisessä tapahtumassa oli lavalla tarinoimassa. Nimmarijono tosin oli niin valtaisa, ettei silloin jääty sinne tungokseen odottelemaan. Onneksi Jerry tuli nyt vuoden 2013 tammikuussa Helsinkiin Finlandia-talolle yhdessä Elviksen TCB-bändin kanssa, joten saimme kohdattua ihan naamakkain ja rupateltuakin hetken. Tuore kuvatodiste tässä.
Jerry tapasi 19-vuotiaan Elviksen jalkapallokentällä ollessaan itse 12-vuotias. He tutustuivat siis toisiinsa jo ennen Elvarin laulajan uraa, joten voidaan puhua elämän mittaisesta ystävyydestä. Olin etukäteen hyvin innoissani Jerryn näkemisestä uudestaan paremmalla ajalla, sillä näitä Elviksen oikeasti hyviä ja pitkäaikaisia ystäviä ei kovin usein ole mahdollista tavata. Ja mikä mukavinta näin MJ-fanina, Jerryllä on ns. MJ-yhteys. Jerry nimittäin vei Elviksen tyttären Lisa Marien vuonna 1974 Jackson 5 -konserttiin ja takahuoneeseen laulajia tapaamaan. Hän siis esitteli tulevat aviopuolisot keskenään, Lissun ollessa 6 ja Michael 16-vuotias.
Tässä seuraavassa kuvassa on jo alussa mainitsemani Memphis Mafia, siis Elviksen sisäpiiri. Jerry kurkkaa kuvassa ylärivistä Elviksen vasemmalta puolelta ja ensimmäisenä esitelty Charlie Hodge heti Elviksen vieressä yläoikealla mustassa puvussa. Mafia koostui siis Elviksen hyvistä ystävistä, jotka toimivat hänen turvamiehinään aina tarvittaessa. Tässä kyseisessä tilanteessa jouluna vuonna -70 Memphisin poliisilaitoksen pomo (toinen vasemmalta) jakoi mafialaisille poliisin virkamerkit, joilla ei käytännössä ollut minkäänlaista lain voimaa. Paitsi mitä nyt Elvis sakotteli Gracelandin ohi kulkevia autoja ja veteli nimmareita sakkokuitteihin. Tuskinpa niitä sakkoja kukaan maksoi, hymisivät vain tyytyväisyyttään ilmaisesta nimmarista.
Tässä Elvis-fanivuosien aikana on näiden henkilöiden lisäksi tullut myös nähtyä Priscilla, Lisa Marie sekä useita Elviksen kanssa esiintyneitä muusikoita ja taustalaulajia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)