Vappu Tukholmassa

Hejsan allihopa!

Melkomoisen hitaaksi on mennyt postailutahti nykyään. Yksi syy tähän on yhteistyöhaluton tietokone. Pitäisi kai ostaa uusi. Olkkariremontti (josta muuten tulen postailemaan kuvia, kunhan saadaan sisustus kohdilleen) haukkasi ison osan budjetista, joten hetki pitää vielä harkita uuden koneen hankintaa. Miehenkään kone kun ei ole sieltä tehokkaimmasta päästä. Ärsyttävää olla näin riippuvainen teknologiasta. Yäk!

Vappuviikonloppu vietettiin siis rakkaan ukkoni kanssa Tukholmassa. Meno torstain iltalaivalla Turusta uudella ja erittäin hiljaisella Viking Gracella oli mielyttävä kokemus. Ihmisiä ei ollut laivalla kovin paljon vappua juhlimassa, joten tungoksessa ei tarvinnut kärvistellä. Söimme hyvin ja pitkän kaavan mukaan laivan buffeessa ja ikkunaton hytti 9-kannella oli oikein viihtyisä. Laivan tax free -tarjonta oli kohdillaan Victoria's Secret -myymälää myöten.

Ikkunattomassa hytissä oli siisti vessa ja iso tv.

Laivan sisustus oli moderni ja tyylikäs.

Pitihän sitä jotain pientä kivaa itselleen hommata.

Perillä läntisen naapurimaan pääkaupungissa olimme varhain aamulla vapunpäivänä. Eikun ABBA-paita päälle ja kohti hotellin aamupalaa. Scandicin lahjakortilla saimme yhden yön valitsemassamme hotellissa ja majapaikaksemme valikoitui Scandic Grand Central. Oli muuten erittäin viihtyisä hotelli hyvällä aamupalalla ja sijaintikin oli aivan loistava: keskustassa Cityterminalin vieressä. Suosittelen kaikille Tukholman matkaajille lämpimästi! Saimme onneksemme hotellihuoneemme heti aamuvarhaisella. Otimme pienen välikuoleman (lue: tunnin päikkärit) ja suunnistimme kohti matkan odotetuinta kohdetta, ABBA-museota.

Näkymät hotellin 4. kerroksesta sisäpihalle.

Kuten olin odottanutkin, Djurgårdenissa sijaitseva ABBA-museo oli melko samanlainen kokemus, kuin viitisen vuotta sitten Lontoossa koettu ABBAWORLD -näyttely. Museo alkoi ABBA-jäsenten esittelyllä, mutta mielestäni bändin alun historiaa ei esitelty niin kattavasti kuin Lontoon vastaavassa näyttelyssä. Emme tosin mieheni kanssa ottaneet audioesittelyä (pientä kapulaa, josta olisi saanut kuunnella esittelyä), joten en tiedä miten paljon faktaa sitä kautta olisi tullut lisää. Lähinnä olin yllättynyt museon pienuudesta. Vaikka vietimmekin hyvän tovin näyttelykohteiden äärellä, niin mielestäni museo oli kierretty vähän liian nopeasti. Emme tosin jääneet miksaamaan, laulamaan ja tanssimaan ABBA-biisien tahdissa.

Pukuhuone oli tuttu Lontoon näyttelystäkin.

Vanhaa fanipostia oli ihanasti esillä.

Jos olisin elänyt ABBA-aikaa, olisin luultavasti omistanut tällaisen villapaidan.

Innokkaimmin odotin museon kahta vetonaulaa: itsestään soivaa pianoa ja THE PUHELINTA. Piano on yhdistetty Bennyn kotistudion pianoon, joten kun hän soittelee sitä omalla studiollaan ABBA-museon piano soittelee samaan melodiaa itsekseen. Toisen vetonaulan, eli punaisen puhelimen numero on hallussa vain ABBA-jäsenillä, joten sen soidessa siihen todellakin kannattaa vastata. Näiden molempien vetonaulojen vieressä olisin viettänyt pidemmänkin tovin vain odottamassa mahtaako kumpikaan niistä alkaa soida. Valitettavasti meillä ei käynyt tuuri tällä kertaa, emmekä kuulleet kummankaan kilinää.

Bennyn musta piano studiossa vasemmalla.

"Ring, ring why don't you give me a call!"
Vasemmalla tolpan päässä punainen puhelin, jonka numero on vain ABBA-jäsenten hallussa.

Uusin kohde museossa olivat silikonista valmistetut, todellisen kokoiset ja näköiset ABBA-nuket. Hämmästyttävän aidonoloiset! Mieheni kanssa olisimme haksahtaneet kaikkiin muihin paitsi Björniin (vas), mielestämme hänen kasvoissaan oli jotain, mikä paljasti hänet heti nukeksi. Tosin sivusta päin katsottuna hänkin näytti oikein aidolta.

Museon loppupuolella oli esillä jonkin verran esiintymisvaatteita. Niitä on aina kiva katsella livenä. Myöskin kulta- ja platinalevyjä oli esillä samaisessa huoneessa ja bongasimme sieltä myös useamman palkintolevyn Suomesta. Suomesta puheenollen, uutena tietona minulle tuli se, että ABBA on kuin onkin esiintynyt Suomessa, Helsingissä Finlandia-talolla, vuonna 1975. Minulle on jostain jäänyt se mielikuva, ettei ABBA kertaakaan käynyt Suomessa, mutta ovathan he yhden keikan täällä heittäneet ja vieläpä suosion suurimpina vuosinaan, Waterloo-viisuvoiton jälkeen.

Yllä kuuluisat Waterloo-esiintymisasut ja alla Björnin kitara samaisesta esityksestä.

Kuuluisat kissapuvut. Ostin sinisen kissan (Kissen)
kuvalla varustetun t-paidan tuliaisiksi itselleni.

Museon jälkeen tapasimme mieheni pitkäaikaisen ystävän, jonka kanssa kävimme Åhlens-tavaratalon takana sijaitsevassa Holiday-nimisessä aasialaisessa buffeessa syömässä. Sushipöydät notkuivat ja kiinalaistyyppisiä ruokia oli niin montaa sorttia, että vaikeaa oli valita, mutta saimme kuitenkin syötyä hyvin ja aikaakin vierähti kolmatta tuntia turistessa.

Harmillisesti Tukholmassa sateli koko kaksi päivää mitkä siellä vietimme. Mutta silloin tällöin jopa aurinkokin pilkisti vähän pilven raosta. Hämmästykseksemme kevät ei ollut oikeastaan yhtään sen pidemmällä siellä kuin meillä Suomessakaan, ehkä muutaman urvun verran vihreämpää siellä kuitenkin oli.

Ja olihan reissulla tietysti mukana myös Michael Jackson. Satamasta Flygbusseniin noustessa soi radiosta juuri sopivasti Man In The Mirror. Olipa Åhlensin ulkopuolella myös itse Michael Jackson tanssimassa. No ei nyt sentään ihan aito, mutta täytyy myöntää, että kaveri oli läksynsä opiskellut ja liikkeet oli hallussa. Kävin muutaman sanan heittämässä hänen kanssaan esityksen jälkeen ja kaveri kertoi olevansa tulossa ensi viikolla (eli tällä kyseisellä viikolla) Helsinkiin tanssimaan kadulle, se kun on kuulemma hänen työtänsä. Eli jos näette Helsingin kaduilla tätä parrakasta Michaelia niin heittäkää nyt hänelle muutama lantti hattuun, niin tein minäkin Tukholmassa.