Viikon fanitus: Kynsilakkailu

Olen tämän vuoden aikana hurahtanut kynsien lakkailuun ihan totaalisesti. Pitkään olen jo kynsiä lakkaillut, koska tykkään, että kädet ovat kauniin ja huolitellun näköiset. Toinen suuri syy lakkailuun on se, että se on pitänyt kynnet pois suustani. Vielä viime vuonna taisin nakertaa kynsiäni, mutta sitten päätin, että nyt se loppuu. Sitten kun aloin jatkuvasti pitää kynsiä lakattuna, on se ikävä tapa jäänyt kokonaan ja olen saanut kasvatettua kauniit kynnet takaisin.

Olen koukuttunut muutamiin kynsiblogeihin ja facebookissa olen liittynyt kaikenmaailman kynsiryhmiin. Siellä tulee välillä selailtua ja ihailtua muiden kynsikuvia pitkäänkin. Kauhean mielikuvituksellinen ihminen en ole, joten suurin osa kynsikoristeluistani on saanut vaikutteita muiden koristeluista. Ihan täyttä apinointia olen yrittänyt välttää, jotain omaakin pitää tietysti keksiä. ;)

Olen tämän vuoden aikana oppinut leimaamaan, liukuvärjäämään, vesimarmoroimaan (tosin en vielä kertaakaan niin onnistuneesti, että kynnet olisi saaneet jäädä tai päätyneet kuvaan), käyttämään dotting toolia, water decalseja ja kaikkia muita kivoja koristelutarvikkeita. Kynsilakatkin ovat lisääntyneet tämän vuoden aikana reilusta kymmenestä seitsemäänkymmeneen. Mutta mikä ikävintä, taidan olla allerginen niille.

Ihmettelin, kun silmäluomeni olivat pitkään huonossa kunnossa: rutikuivat, kutisevat ja turvoksissa. Eräästä seuraamastani kynsiblogista huomasin postauksen, jossa blogin pitäjällä oli samoja oireita ja hänet oli todettu allergiseksi tolueenisulfonamidiformaldehydihartsille eli kynsilakkahartsille. Niinpä viime viikolla jätin kynsilakat kokonaan pois, pidin kolmen päivän hydrokortison kuurin luomiin apteekin tädin neuvojen mukaan ja nyt luomeni ovat todella hyvässä kunnossa. Ikävä juttu, mutta onneksi syyllinen löytyi.

Nyt olen googlaillut tietoa "myrkyttömistä", hypoallergisista kynsilakoista, joita onkin yllättävän paljon, vaikka värivalikoima ei ehkä ole ihan samanlaista kuin niissä ns. allergisoivissa. Pitää alkaa varovasti testailemaan mitä silmäluomet tykkää lakkailusta. Pystynköhän jatkossa lakkailemaan normaalisti, mutta vain vähän harvemmassa tahdissa vai olenkohan onnistunut altistamaan itseni niin pahasti, etten enää ikinä siedä lakkoja? Annan kuitenkin luomeni levätä ensi vuoteen asti ja testailen sitten tarkemmin. Tässä välissä voin käyttää koko kynnen tarroja, mitkä toivottavasti kestävät paikallaan ilman päällyslakkaa.

Olen tämän vuoden aikana tehnyt jo aika monet kynnet. Kaikkia en ole muistanut tai jaksanut kuvata. Eikä näiden kuvien taso muutenkaan päätä huimaa ja kynsinauhat on välillä tosi kuivat ja välillä putsailu on jäänyt vähän puolitiehen, joten varmaan kovan luokan kynsibloggarit saa näistä kuvista vaan slaagin, mutta tämmöselle häläpätihäppääharrastajalle nää välttää. :)

Liukuvärjäyksiä. Ensimmäisessä koristeena leimauskuvio, toisessa tarra, kolmannessa vain glitterillä koristeltu ranskalainen ja lila oli yksi lemppari liukuvärjäyksistäni. Pinta näissä sienellä tehdyissä liukuvärjäyksissä vaan jää kovin röpelöiseksi, päälle pitäisi olla parempi päällyslakka, kuten alla olevassa kuvassa.

Tämä "every cloud has a silver lining" -lakkaus oli ihana. Tuo päälyslakka (Cesarsshopin oma) on aivan mieletön! Se on pikakuivuva lakka, jonka voi laittaa lakan päälle todella paksuna kerroksena, niin että kynsistä tulee ikään kuin geelimäiset. Suojaa lakkaa todella hyvin ja jättää uskomattoman kauniin ja kiiltävän pinnan, mutta uskoisin, että on pahin allergisoija kynsilakkakokoelmassa. Taisi aiheuttaa eniten kutinaa silmäluomissa, kun tätä laittoi. (Hävyttömän huonotasoinen kuva, anteeksi.)

Ranskalaista manikyyriä ja koriste kynsitarralla.

Kynnet leimattu värilakan päälle koko kynnen kuviolla. Yläpuolen kynsiin rajasin alueen tavallisella teipillä ja vetäisin mustalla koristelulakalla rajan leimauksen alle.

 Ylläolevat ihanuudet tuli koko kynnen tarroista valkoiset lakan päälle ja alla olevat valkoiset ranskikset on tuunattuna kynsitarroilla ja siniset pisteet tuli dotting toolilla. Nimensä mukaisesti kynän näköisellä laitteella siis voi tehdä erikokoisia pisteitä.

Leikkasin teipistä kuviosaksilla pätkän ja rajasin kynnet sillä. 

Alla olevat kynnet on tehty Usa-matkan muisteloihin. Betty Boop-tarra ja strassi nimettömässä.

Nämä ihanuudet on ehkä ihanimmat ikinä!! Vetoketjut ovat water decalseja eli siirtokuvia. Ne on vähän niin kuin niitä lasten tatuointeja: kuva kastellaan vedessä, irrotetaan paperista, siirretään haluamaan paikkaan ja annetaan kuivua.

Alla kaksi kuvaa viime lokakuisista Thrill The World -kynsistäni: peukuissa oli Thriller-takit ja muut kynnet valuivat uuden, This Is Itille tarkoitetun Thriller-takin tapaan mustaa verta. Harmi, että nuo mustat koristelut vähän levisivät päällyslakan kanssa.

Oikealla ns. glittersandwich. Eli glitterlakka jää samanvärisen lakan kerrosten väliin, vasemmalla siis kynnet ennen päällimmäistä lakkakerrosta. En tiedä kummasta tykkään enemmän, siitä että glitter jää kirkkaaksi päälle, kuten vasemmalla, vai siitä, että se himmenee kivasti sandwichin alla. Molemmat on kivoja.
 

Vielä monen monet ihanuudet jäi kuvaamatta. Laiskuus iski kuvatessa ja parit viimeisimmät kynnet (Michael Jackson ja Elvis) jäivät kokonaan kuvaamatta, kun tiputin kamerani ja sehän tietysti meni rikki.

Noh mutta ensi vuotta, uutta kameraa ja toivottavasti uusia koristeltuja kynsiä odotellessa. Toivottavasti löydän minulle sopivia, ei-allergisoivia merkkejä. Tai sitten vain lakkailen harvemmin, jos luomeni sen kestää.

Elämää Thrill The Worldin jälkeen

Aika kauan ollut hiljaiseloa blogin saralla ja siihen on ollut syynsä: Thrill The World.

Viime vuoden TTW jäi itseltäni ikävästi väliin sairauden takia, mutta silloin päätin, että seuraavana vuonna on pakko järjestää tapahtuma ja pitäähän lupaukset lunastaa. Niinpä me taas järjestimme sen Tampereelle, osittain samalla porukalla kuin 2010 ja muutaman uuden aktiivin voimin. Vaikka useampi oli mukana tapahtumaa järjestämässä, niin silti tekemistä riitti. Itse toimin vielä nimellisesti event managerina, minä olin se kenen käsissä kaikki langat olivat, vaikka tukea sainkin paljon muiltakin ja käytännössä teimme kaikki töitä tapahtuman eteen. Yksin ei tapahtuman järjestämisestä tulisi mitään, joten suuri kiitos kaikille mukana olleille! On hienoa, että porukasta löytyi niin monen alan osaajia, joten nettisivut, mainokset ja ilmoittautumislomakkkeet syntyivät vaivatta.

Koska tapahtuman järjestämiseen liittyy aina kuluja, piti meidän ensimmäisenä saada sponsoreita, joiden kanssa kävikin sitten uskomaton munkki, oikein hillo- ja kermatäytteinen sellainen. Nimittäin Tampereen TR1 Taidehallissa järjestettiin 29.9.-28.10. Michael Jackson - Tervetuloa maailmaani -valokuvanäyttely, jonka saimme mukaan tukemaan tapahtumaamme. Näyttelyn kautta saimme myös paljon julkisuutta TTW:lle ja me taas mainostimme näyttelyä Facebookin ja MJ-foorumin kautta Suomen MJ-faneille ja tarjosimme Michael-tietämystämme Taidehallille mm. näyttelyopastuksen järjestämisessä. Yhteistyössä on voimaa!

Näyttelystä jonkin verran: näyttely koostui siis useammasta kymmenestä valokuvasta, joista suurin osa oli faneille entuudestaan tuttuja. Se tosin ei haitannut, sillä mitään kuvia en ollut ennen nähnyt noin isoina ja hyvätasoisina ja olihan tämä joka tapauksessa ensimmäinen Michael-valokuvanäyttely missä ikinä olin ollut. Näyttely tuli Saksasta, jossa se oli ollut esillä vain parissa kaupungissa, ja Suomi ja Tampere sai kunnian kuukauden ajaksi vastaanottaa näyttelyn ensimmäisenä ulkomaana. Eikä vastaavaa tai ylipäätään minkäänlaista Michael-näyttelyä ole ikinä Suomessa nähtykkään. Olimme siis enemmän kuin innoissamme näyttelystä tiedon saatuamme. Onneksi kaveri huomasi mainoksen työmatkalla, huh! Kaiken kaikkiaan näyttelyn kävi katsastamassa 4644 ihmistä tuon kuukauden aikana.

Näyttely pääsi myös uutisiin, kuten myös me sekä TTW sen siivellä. Innostuneita tanssijoita alkoi kerääntyä ja Facebook-ryhmään kerääntyi satoja ihmisiä, joista osa ilmoitti suoraan tulevansa yleisön puolelle. Kävimme näyttelytilassa promoamassa tapahtumaamme ja opettamassa pätkän Thriller-koreografiaa ja meitä oli myös MTV3:n Kymppiuutiset kuvaamassa loppukevennykseen. Järjestimme yhtenä viikonloppuna tanssiharjoitukset Tampereella, joihin kerääntyi toisena päivänä noin kolmisenkymmentä ja toisena noin 50 osallistujaa.

Näyttely kuten Thrill The Worldkin oli siis menestys. Virallisesti rekisteröityneitä tanssijoita oli tänä vuonna mukana 124, mikä on uusi Suomen ennätys! Yleisöä paikalla oli satoja. Olemme saaneet paljon yhteydenottoja ihmisiltä ensi vuoden tapahtumaa ajatellen. Helpottaisi suunnattomasti, jos mukaan tulisi useampi eri alan ihminen sekä sponsori tekemään tapahtumaa mahdolliseksi, sillä töitä se vaatii.

Tässä vielä hyvä video tämän vuoden tanssista. Näitä videoita on Youtubeen kertynyt useampikin. On se vaan joka kerta mahtavan näköistä ja kylmiäväreitä nostattavaa katsottavaa. Upeaa miten samanaikaisesti kaikki tanssivat, motivoitunutta porukkaa!

Thrill The World -huumasta ei vielä kunnolla ehtinyt palautua, kun oli jo seuraavaa herkkua luvassa, nimittäin Cirque Du Soleil -ryhmä toi Suomeen 5. ja 6.11. Michael Jackson The Immortal World Tourin. Tämän lähemmäs Michael-konserttia en ehkä ikinä tule pääsemään (jos ei sitten tule vielä hologrammi-Migulista). Tämä konserttia lähentelevä sirkusesitys sisälsi paljon tosifaneille tuttuja Michael-kappaleita, tanssia, soittoa ja akrobatiaa. Mahtava show, joka ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi, vaikka jälkikäteen kommentteja kuultuani ilmeisesti mukana ei ollut kovin montaa suurelle yleisölle tuttua kappaletta, mutten kuitenkaan usko, että kukaan on tylsistynyt esitystä katsoessaan. Puvut olivat välillä henkeäsalpaavan upeita, joista Michael olisi ollut ihan pähkinöinä.

Michaelin tärkeä sanoma maailman parantamisesta ja suojelemisesta kulki ihanasti mukana koko esityksen. Itkultakaan ei voinut välttyä, ei me fanit, eikä muutkaan, sen verran silmien pyyhintää ja nyyhkimistä rekisteröin muualtakin ympäriltäni.

Mukana oli myös This Is It -kiertueelle suunniteltua koreografiaa ja materiaalia, joten sydäntähän se riipi ajatellessa, että "tällaista se olisi voinut olla", vaikka oli ihanaa nähdä sitä livenä. Meille faneille koskettavin hetki oli, kun Michael itse ilmestyi heijastuksena lavalle. Voi että sitä miestä on niin kova ikävä!

Nyt tämän Michael-täyteisen vuodenjälkeen pitäisi palata takaisin arkeen... miten?

Tässä vielä kaikille nähtäväksi makupaloja Immortal-esityksestä: