20.7.2014

Konserttikokemuksia: Stevie Wonder

Keskiviikkona heinäkuun 9. päivä suuntasimme nokkamme kohti Helsingin Kaisaniemeä. Siellä oli käynnissä Helsinki Classic Festival ja paikalla useampikin artisti. Soitto taisi alkaa jo klo 14, mutta me mieheni ja pienen MJ-faniporukan kanssa astuimme alueelle klo 16 jälkeen. Silloin soittamassa oli juuri Ricky-Tick Big Band ja Julkinen sana. Sen jälkeen vuorossa oli Cody Chesnutt ja illan viimeisenä artistina odotettu Stevie Wonder.

Odotteluaika tuntui siinä helteessä melko pitkältä ja kuumalta, mutta onneksi aurinko meni välillä pitkäksikin aikaa pilveen. Cody Chesnuttia ehdimme jopa kunnolla kuunnella ja melko groovaava meininki oli. Pakkohan se oli alkaa tanssahdella Kaisaniemen hietikolla. Erityisesti mieleen jäi heidän viimeinen kappaleensa (tai noh loppupuolella se ainakin tuli) Love Is More Than A Wedding Day, olihan meidän häämme tulossa lauantaina.


Kaisaniemi täyttyi ääriään myöten Stevien keikan lähestyessä. Vaikea oli enää päästä vessareissulta takaisin lavan eteen, jonne ystävämme olivat lyöttäytyneet. Konsertti taisi alkaa melko ajallaan (ainahan sitä tietysti pitää hetki yleisöä odotuttaa). Yllätyksekseni Stevie käveli lavalle aivan yksin. Muutenkin hän liikkui koko ajan ilman opastusta paikasta toiseen, mikä nyt oli ehkä ihan ymmärrettävää, onhan hän esiintynyt melkein koko elämänsä. Sitä kyllä tosiaan hämmästyin, ettei häntä ollut kukaan saattamassa lavalle. Eräs ystäväni kertoi huomanneensa jossain lavan takana miehen puhumassa mikrofoniin, taisi mennä Stevien korvanappiin vähän koordinaatteja...? Vaikka mies on ollut elämänsä sokea ja varmasti osaa liikkua lavalla, niin silti joka kerta melkein jähmetyin paikalleni enkä hengittänyt ennen kuin laulaja oli turvallisesti oikealla paikallaan. Kerran hän unohti mikrofoninsa ja joutui palaamaan takaisin, mutta muuten hän liikkui lavalla pääasiassa väli- ja loppusoittojen aikana, joten odotella häntä ei tarvinnut.




Taustakuorossa viimeisenä oikealla lauleskeli Stevien tytär Aisha Morris. Tyttärelleen hän omisti kappaleen "Isn't She Lovely". Monia muitakin tuttuja hittejä tietenkin tuli (Ebony and Ivory, I Just Called To Say I Love You, Superstition, Don't You Worry 'Bout The Thing ym.) ja monet niistä oli venytetty useamman minuutin mittaisiksi versioiksi. 64-vuotias artisti valitteli äänensä käheyttä ja ehkäpä hän juuri siksi laulatti yleisöä niin paljon. Hän teki meistä Stevie Wonderin Helsinki-kuoron (Stevie Wonder Choir of Helsinki). Hän antoi miehille ja naisille eri ääniä joita sitten lauloimme kaanonissa. Oli mukava lauleskella mukana, vaikka täytyy myöntää, että itse en ihan kaikkia sanoja joka biisistä muistanut. Vaikka Stevie on elävä legenda ja monet hittibiisit hyvin hallussa, ainakin kertosäkeen osalta, niin silti en ole niin hirveästi kuunnellut kappaleita, että muistaisin kaikki sanat ulkoa. Mutta Stevietähän ja kauniita melodioitahan sinne oltiin tultu kuuntelemaan ja ne kyllä veivät mukanaan.

Äänen mahdollisesta käheydestä ei ollut kyllä tietoakaan, niin komeasti mies lauleskeli. Ihailen suunnattomasti laulunlahjaa ja sitä miten taitavasti ammattilaiset osaavat ääntään käyttää. Pidän erityisen paljon siitä, että laulajat livekeikoillaankin kikkailevat, improvisoivat ja "scattaavat". Sitä saimme kuulla myös Stevieltä Kaisaiemessä.

Keikkareissu oli erittäin tervetullut kaiken hääkiireen ja stressin keskelle. Kotiuduimme keikalta vasta lähempänä aamuyötä (klo 02 paikkeilla) ja unta ei tarvinnut paljon odotella. Tuli kunnon yöunet kyllä niin tarpeeseen, kun aikaisemmin viikolla unet olivat jääneet vähemmälle häähulinoiden takia. Lauantaina vietimme siis mieheni kanssa häitä ja sunnuntaina yllätin hänet huomenlahjalla (en tiedä kuuluuko perinteisiin, että nainenkin ostaa sen miehelleen, mutta minäpä en hirmuisesti perinteistä välitä). Ostin hänelle suosikkinsa Glen Campbellin jäähyväiskiertueen 3 cd:n ja 1 dvd:n boxin laulajan nimikirjoituksella varustettuna. Hän yllättyi siitä suunnattomasti! Miehenihän on yllättänyt minut näiden vuosien aikana mitä upeimmilla fanitavaroilla (kuten esim. Michael Jacksonin nimmarilla), niin nyt oli minun vuoroni nähdä mieheni liikuttuvan. Dvd:llä on esityksiä Glenin omasta tv-showsta ja sitä ollaan katseltu innoissamme. Videolta löytyi myös tämä esiintyminen Stevie Wonderin kanssa. Aivan huikea! Vaikka tästäkin esityksestä on aikaa yli 40 vuotta, ei Wonderin ääni ole muuttunut paljoakaan, tietenkin mataloitunut iän myötä jonkin verran. Keikka oli huikea ja eiköhän se ole yksi niistä monista keikoista jonka muistaa lopun elämänsä. Stevie on käynyt Suomessa hyvin harvakseltaan, mutta toivoisin kovasti, että hän tulisi pian taas takaisin!