Kiitos erään ystäväni, joka vinkkasi minulle alkuviikosta, että perjantaina Tampereen Ilona-yökerhossa olisi Aki Sirkesalo Tribute-ilta. Akin hyvä ystävä ja soul man Sami Saari sekä kaksi muuta kultakurkkua (Sami Pitkämö ja Jussu Pöyhönen) esittäisivät Akin kappaleita. Pakkohan sinne oli päästä ja sain vielä ystävästäni seuraa, mies kun joutui tällä kertaa jäämään kotiin.
Lyhyesti sanottuna ilta oli HUIPPU! Tuttuja hittejä ja niitä suurelle yleisölle ei-niin-tuttuja biisejä. Monia omia lemppareita tuli, vaikka ainahan sitä olisi hyvää musaa kuunnellut enemmäkin. Mukana oli kovan luokan bändi pasuunalla ja saksofonilla höystettynä. Tiesin kaikki laulujen sanat ja lauloin antaumuksella mukana koko ajan PAITSI Mykkäkoulu-biisissä josta osasin vain kertsin, sillä Kissanelämää-albumin olen saanut vasta jokunen aika sitten, enkä ole kyseisiä kappaleita vielä oppinut ulkoa. Kiva oli kuulla myös Akin viimeisen, postuumisti julkaistun levyn kappaleita esitettävän livenä.
Paikka oli melko täynnä, niinpä jorailimme ystäväni kanssa suurimman osan keikkaa vähän taaempana baaripöydän ääressä. Jossain vaiheessa loppupuolella keikkaa menin eturiviin ottamaan kuvia ja siinä hengailin loppukeikan sekä encoren ajan. Eihän paskakamerallani kunnon kuvia saanut vaikka olin ihan lavan edessä. Tässä pari onnistunutta otosta.
Mikään ei muutu -kappaleen alkaessa sanoilla "sun lemmenkahvat painaa, sun tukka harmaantuu, et nappileviksii saa ylhäältä kii", sain Saaren Samin repeilemään laulunsanoja visualisoivilla koreografioillani. Lähtiessään hän heitti vielä ylävitoset kanssani. Olin keikan jälkeen niin iloinen, että huomasin silmieni täyttyvän kyyneleistä. Mahtavaa musaa! Mahtavia lyriikoita! Mahtavaa fiilistä!
Myöhemmin illalla, kun lähdimme katselemaan muita yökerhon osia löysimme hiljaisen nurkkauksen, jossa yllättäen Sami Saarikin istui seuralaisensa kanssa. Sami taisi huomata yllättyneen katseeni ja hymyili heti valloittavan iloisesti. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan, en tietenkään törmännyt heti häiritsemään heitä vaan viitoin Samille yhteiskuvan ottamisesta. Myöntävän hymyn ja nyökkäyksen saatuani menin esittelemään itseni ja kerroin heti terveisiä tulevalta mieheltäni, he kun tuntevat Samin kanssa toisensa jo vuosien takaa. Hetki rupateltiin myös konsertista ja kerroin, etten ikinä nähnyt Akia itseään livenä, joten tällaisen konsertin näkeminen on nannaa. Yhteiskuvakin napattiin.
Kun se osio baaria oli sulkeutumassa ja meidät ohjattiin muualle, niin lähdimme taas haahuilemaan jonnekin ja yllätyksekseni Sami Saaren valoinen hymy löytyi sieltäkin. Myös Herra Pitkämö oli paikalla. Baarissa soi juuri Backstreet Boys ja kun menin ostamaan baaritiskiltä juomaa itselleni ja ystävälleni niin löysin itseni laulamasta Everybody-kappaletta Sami Pitkämön kanssa duettona. Hiphei!
Sirkesalo tributen jälkeen baarissa soitti toinenkin bändi, Playa. Kuunneltiin sitä ensin kauempaa, mutta siinä vaiheessa kun käyntiin pärähti Michael Jackson (en kuollaksenikaan muista enää biisiä) lähdimme riemunkiljahdusten saattelemana joraamaan aivan lavan eteen. Laulajakin huomasi meidät, sen verran tyttöjä joratutti.
Vielä loppuillasta bändin laulaja ja rumpali tulivat baarin puolelle ja meidät nähtyään liittyivät seuraan. Heidän kanssaan juttelimme loppuillan. Bändin rumpali vähän ihmetteli, etten ollut ikinä kuullut heistä, mutta kerroin etten käy baareissa kovin usein, joten... Pakko oli vähän googlata tietoa, kun en enää edes muista kavereiden nimiä saatika mistä olivat kotoisin. Jugoslavia, Bosnia, Kroatia suunnalta näemmä.
Mainituksi tuli tietysti heidän soittama MJ-kappale ja rumpali kertoi, että heillä on ohjelmistossa 45 minuuttinen MJ-setti. Lauantaina he esiintyisivät kuulemma uudestaan ja me saisimme nimemme listalle, jos tulisimme. Olihan tuo aika houkutteleva tarjous, mutta näin kokematon baarissakävijä vähän jo epäili jaksamistaan. Pian olikin jo baarin sulkemisaika ja kiittelimme seurasta ja lähdimme omille teille. Baarista poistuessa kuitenkin tapasimme miehet vielä kerran ulkona. Lähdimme ystäväni kanssa eri suuntiin, minä taksitolpalle ja hän kotia päin. Rumpali vielä ystävällisesti tarjoutui saattamaan minut taksille, että pääsisin turvallisesti kotiin. Matkalla hän kyseli mitä MJ-kappaleita toivoisin seuraavana päivänä soitettavan. Don't stop till you get enough kuulemma onnistuisi. Tosin taksiin istuessani auringon noustessa tiesin jo, että eihän tällaisesta kotihiirestä olisi heti seuraavana päivänä lähtijäksi. Eikä minusta ollutkaan 4,5 tunnin yöunilla. Hatunnosto ystävälle joka jaksoi mennä ja sai onneksi muuta seuraa mukaansa. Oli varmasti toinen huippu ilta sekin!
