Laitetaas näin karkauspäivän kunniaksi tällainen naisia ylistävä kappale. Monethan ovat ehkä käyttäneet tämän päivän tilaisuutta hyväkseen ja kosasseet. Itse en aivan ehtinyt, sillä viime lokakuussa miesystävä ehti ensin...
En ole mikään suuri Euroviisu-fani, vaikka aina ne tulee katsottua. Yleensä suurin osa kappaleista on mielestäni samanlaista huttua vuodesta toiseen, vaikka kyllä sieltä aina erottuu joukosta helmikin, joka ei kuitenkaan sitten pärjää. Näin juuri kävi saksalaiselle Roger Cicerolle Helsingin Euroviisuissa vuonna 2007. Hänen Frank Sinatra -henkinen kappaleensa teki minuun suuren vaikutuksen. Äänestinkin sitä, mutta se pääsi vain sijalle 19, mielestäni se olisi ollut kärkikymmenikön joukossa. Laulun hän esitti saksaksi, mutta tykästyin enemmän englanninkieliseen versioon, se kun on paremmin mukana laulettavissa ja ymmärrettävissä. Tykästyin jopa niin paljon, että oli pakko ostaa kappale mtv3-storen kautta. Se oli ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa kerta, kun olen ladannut musiikkia netistä (kappaleet kun tulee kuunnella levyltä;). Biisi on siitä asti kulkenut mp3-soittimessani, jossa se välillä mukavasti muistuttaa olemassaolostaan.
En ole feministi, mutta onhan tämä kappale ihana ylistys naisille. Mehän se olemme, ketkä tätä maailmaa pyörittää tai ainakin maailma pyörii meidän ympärillämme. ;) Video on saksankielisestä Euroviisu-esityksestä, mutta kuuluu siellä lopussa kertosäkeistö englanniksikin.
Ja sanat englanniksi:
The boys in the school yard, they called me a square
Learning a lesson, some are still unaware
Not necessary for me to be cool
If I could carry her books home from school
When I heard she took a course in ballet
I gave up baseball and I joined right away
I felt a fool in those tight leotards
Since that day I know who holds the cards
How they walk and smile
How they talk and while
They are making us think that we're kings
Guess who is really pulling the strings
Just a glance, one move
Turns a "no" into "I approve"
And so now that your head's in a whirl
And around her finger you're curled
Guess who rules the world
All the stops from core to naive
And boy a trick or two more up her sleeve
Pull Bill Clinton down to his knees
Knock some sense into Beckham with ease
No use using your reason or rhyme
You know her powers are much more than sublime
Even daddy gets left out in the cold
Till he finally does what he's told
How they walk and smile
How they talk and while
They are making us think that we're kings
We're out buying 'em fur coats and rings
Just a move, one glance
Lets you know who's really wearing the pants
And so now that your head's in whirl
And you're calling her your little girl
Guess who rules the world
How they look and smile
How they talk and while
They're making us think that we're kings
Guess who is really pulling the strings
Just a glance, one move
Turns a "no" into "I approve"
And while your head's in a whirl
And around her finger you're curled
Guess who rules the world
16.2.2012
Maailman parhaimmat biisit - 2: I will always love you
Maailma menetti taas viime viikolla yhden hienon äänen, kun Whitney Houston nukkui pois. Vaikka Whitneyn viime vuotiset tapahtumat olivatkin aika surullista luettavaa lehdistä ja laulajan ulkonäkö ja ääni olivat muuttuneet lähes tunnistamattomiksi, tuli silti erittäin haikea ja epätodellinen olo lukea teksti-tvstä tämä uutinen. Celine Dion vertasi lehdissä Whitneyn kuolemaa Elvikseen, Marilyn Monroeen, Michael Jacksoniin sekä Amy Winehouseen. Kaikkien kohtalona on ollut suuri kuuluisuus ja sen aiheuttamat kovaet paineet, jotka ovat ajaneet lääkkeiden käyttöön, jotta jaksaisi esiintyä, viihdyttää ja olla täydellinen fanien edessä. Surullista, että meidän arjen helpottajat ovat joutuneet turvautumaan lääkkeisiin oman arkensa helpottajina.
Whitneyn tuotannossa on paljon hyviä kappaleita, joten niistä parhaimman valitseminen tuntuu epäreilulta kaikkia muita kappaleita kohtaan. Tuollaisen äänen omistava nainen kun saisi laulaa vaikka Piippolan vaaria levylle puoli tuntia ja sitä ostettaisiin silti. Kyllä tuollaista ääntä jaksaa kuunnella enemmänkin! Maailmassa ei montaa näin taitavaa laulajaa ole, Celine Dion ja Mariah Carey lukeutuvat näihin huikeisiin äänitaitureihin ja siinä se (minun) lista aikalailla taitaa olla.
Kävin läpi Whitney-suosikkejani youtubesta: The greatest love of all, I wanna dance with somebody (joka on muuten ihan ehdoton bilebiisi!), I have nothing, One moment in time ja I'm every woman, ja ja ja...
Maailman parhaimpien biisien listalle karsiutui kuitenkin ehkä se Whitneyn tunnetuin kappale: I will always love you. Tuon naisen äänenhallinta on jotain niin uskomatonta! Puhtaat falsettiin nousut ja pitkät, suorat nuotit ovat niin huikeita, ettei niistä voi kuin itse haaveilla. Ihokarvat nousevat varmuudella pystyyn, kun laulu ja Whitney pääsevät kunnolla vauhtiin. Ja onhan kappaleessa myös koskettava, tunteikas ja epäitsekäs tarina.
Whitneyn muistoa kunnioittaen. Rest in peace.
If I should stay
I would only be in your way
So I'll go, but I know
I'll think of you every step of the way
And I will always love you
I will always love you
You, my darling you
Bittersweet memories
that is all I'm taking with me
So goodbye, please, don't cry
We both know I'm not what you, you need
And I will always love you
I will always love you
I hope life treats you kind
And I hope you have all you've dreamed of
And I wish to you joy and happiness
But above all this, I wish you love
And I will always love you...
Whitneyn tuotannossa on paljon hyviä kappaleita, joten niistä parhaimman valitseminen tuntuu epäreilulta kaikkia muita kappaleita kohtaan. Tuollaisen äänen omistava nainen kun saisi laulaa vaikka Piippolan vaaria levylle puoli tuntia ja sitä ostettaisiin silti. Kyllä tuollaista ääntä jaksaa kuunnella enemmänkin! Maailmassa ei montaa näin taitavaa laulajaa ole, Celine Dion ja Mariah Carey lukeutuvat näihin huikeisiin äänitaitureihin ja siinä se (minun) lista aikalailla taitaa olla.
Kävin läpi Whitney-suosikkejani youtubesta: The greatest love of all, I wanna dance with somebody (joka on muuten ihan ehdoton bilebiisi!), I have nothing, One moment in time ja I'm every woman, ja ja ja...
Maailman parhaimpien biisien listalle karsiutui kuitenkin ehkä se Whitneyn tunnetuin kappale: I will always love you. Tuon naisen äänenhallinta on jotain niin uskomatonta! Puhtaat falsettiin nousut ja pitkät, suorat nuotit ovat niin huikeita, ettei niistä voi kuin itse haaveilla. Ihokarvat nousevat varmuudella pystyyn, kun laulu ja Whitney pääsevät kunnolla vauhtiin. Ja onhan kappaleessa myös koskettava, tunteikas ja epäitsekäs tarina.
Whitneyn muistoa kunnioittaen. Rest in peace.
If I should stay
I would only be in your way
So I'll go, but I know
I'll think of you every step of the way
And I will always love you
I will always love you
You, my darling you
Bittersweet memories
that is all I'm taking with me
So goodbye, please, don't cry
We both know I'm not what you, you need
And I will always love you
I will always love you
I hope life treats you kind
And I hope you have all you've dreamed of
And I wish to you joy and happiness
But above all this, I wish you love
And I will always love you...
9.2.2012
Mukavia Michael-juttuja
Paljon tapahtuu MJ-fanin elämässä tällä hetkellä. Monta kivaa asiaa samalla kertaa!
Ostettiin vähän aikaa sitten MJ-faniporukan kanssa lentoliput Los Angelesiin ensi kesäksi ajalle 21.6.-1.7. Kyseessä siis tietysti Michael Jackson -matka. Päätarkoituksenamme on käydä Michaelin haudalla Forest Lawnissa. Michaelin kuolema ja sitä kautta oman elämäni suurimman unelman murskaantuminen oli niin kova paikka, että toiveeksi jäi vain päästä viemään omin käsin ruusu Michaelin haudalle. Siellä se unelman murskaantuminen varmasti konkretisoituu niin vahvasti, että etukäteen jo pelottaa ja ahdistaa. En tiedä olenko henkisesti valmis haudalle. Olisin voinut mennä sinne vaikka vasta 10 vuoden päästä, mutta nyt kun matkalle halusi lähteä niin monta hyvää MJ-ystävääni, päätin lähteä mukaan. Ei se matka tunnu samalta ilman heitä, samanhenkisiä ystäviäni, joiden kanssa jakaa se kaikki. Ehkäpä haudalla käynti on askel kohti uutta paranemista. Tai sitten se on vain suurempi pudotus: mitä nyt enää jää? Mitä enää voin tehdä, kun kaikki on jo tehty?
Toki matkalla pidetään hauskaakin: paikalliset fanit järjestävät erilaisia tapahtumia mm. rullaluisteluillan johon olemme osallistumassa. Disneylandissa järjestään kolmas Global MJ Disneyday ja Neverlandin alueella käymme katselemassa niitä samoja tähtiä mitä Michael aikanaan inspiraatiopuustaan (Giving Tree) katseli.
Ja jottei matka menisi pelkäksi michaelingiksi käymme Universal Studioilla, shoppailemassa, rannalla ja yritämme päästä Conanin nauhoituksiin. Niitä lippuja saa jännittää arvonnan muodossa sitten vähän lähempänä matkaa. Se olisi kyllä yksi pieni unelmien täyttymys, jos sinne pääsisi. Mutta "pessimisti, ei pety", ei siis "nuolaista ennen kuin tipahtaa".
Loppuvuoteenkin asti kelpaa odotella, nimittäin Cirque Du Soleil tulee 5.11. Helsinkiin Michael Jackson The Immortal World Tour -esityksellään ja me olemme menossa sinne monen fanin (ja muutaman poikaystävän) voimin lavan eteen hyville paikoille. Odotan esitystä todella paljon, sillä en ole koskaan nähnyt livenä "Sööködysöleil" (tai niinkuin miesystäväni kanssa väännämme "söitkösiesenvoin") esitystä, mutta olen nähnyt tv:stä ja kuullut paljon kehuja, joten paikan päällä esitys on varmasti aivan huikea. Sitä paitsi, onhan tämä lähinnä Michael Jackson konserttia mitä olen ikinä ollut.
Paljon kivaa tulossa, mutta odottavan aika on pitkä. Toisaalta odottaminen on ehkä juuri sitä parasta; se jännitys ja ne perhoset vatsassa JUURI ennen kuin jotain tapahtuu. Sitten kun se tapahtuu, on se yleensä liian nopeasti ohi. Nautitaan siis tästä odottelusta!
Yksi pieni haave toteutui tällä viikolla kun sain työpöytäni valmiiksi. Ostoslistalla oli jo kauan ollut uusi työpöytä ja ajatuksena oli koota julisteista ja kuvista kiva kollaasi pöydälle lasilevyn alle. Uskomattoman täydellisen löydön tein joulun jälkeen Jyskin kuvastosta. Katsoin, että onpas hyvännäköinen työpöytä, just sellanen ku oon ettiny ja katsoin mallinimeä, MICHAEL! Ei voi olla totta! MICHAEL!! Pöytä oli heti ostettava ja kilpailutuksen tuloksena edullinen lasilevykin kotiin kannettuna löytyi, joten nyt työpöytä on valmis ja kelpaa siinä pöydän ääressä töitä tehdäkin... tai muuten vain istuskella ja ihastella ;)
Ostettiin vähän aikaa sitten MJ-faniporukan kanssa lentoliput Los Angelesiin ensi kesäksi ajalle 21.6.-1.7. Kyseessä siis tietysti Michael Jackson -matka. Päätarkoituksenamme on käydä Michaelin haudalla Forest Lawnissa. Michaelin kuolema ja sitä kautta oman elämäni suurimman unelman murskaantuminen oli niin kova paikka, että toiveeksi jäi vain päästä viemään omin käsin ruusu Michaelin haudalle. Siellä se unelman murskaantuminen varmasti konkretisoituu niin vahvasti, että etukäteen jo pelottaa ja ahdistaa. En tiedä olenko henkisesti valmis haudalle. Olisin voinut mennä sinne vaikka vasta 10 vuoden päästä, mutta nyt kun matkalle halusi lähteä niin monta hyvää MJ-ystävääni, päätin lähteä mukaan. Ei se matka tunnu samalta ilman heitä, samanhenkisiä ystäviäni, joiden kanssa jakaa se kaikki. Ehkäpä haudalla käynti on askel kohti uutta paranemista. Tai sitten se on vain suurempi pudotus: mitä nyt enää jää? Mitä enää voin tehdä, kun kaikki on jo tehty?
Toki matkalla pidetään hauskaakin: paikalliset fanit järjestävät erilaisia tapahtumia mm. rullaluisteluillan johon olemme osallistumassa. Disneylandissa järjestään kolmas Global MJ Disneyday ja Neverlandin alueella käymme katselemassa niitä samoja tähtiä mitä Michael aikanaan inspiraatiopuustaan (Giving Tree) katseli.
Ja jottei matka menisi pelkäksi michaelingiksi käymme Universal Studioilla, shoppailemassa, rannalla ja yritämme päästä Conanin nauhoituksiin. Niitä lippuja saa jännittää arvonnan muodossa sitten vähän lähempänä matkaa. Se olisi kyllä yksi pieni unelmien täyttymys, jos sinne pääsisi. Mutta "pessimisti, ei pety", ei siis "nuolaista ennen kuin tipahtaa".
Loppuvuoteenkin asti kelpaa odotella, nimittäin Cirque Du Soleil tulee 5.11. Helsinkiin Michael Jackson The Immortal World Tour -esityksellään ja me olemme menossa sinne monen fanin (ja muutaman poikaystävän) voimin lavan eteen hyville paikoille. Odotan esitystä todella paljon, sillä en ole koskaan nähnyt livenä "Sööködysöleil" (tai niinkuin miesystäväni kanssa väännämme "söitkösiesenvoin") esitystä, mutta olen nähnyt tv:stä ja kuullut paljon kehuja, joten paikan päällä esitys on varmasti aivan huikea. Sitä paitsi, onhan tämä lähinnä Michael Jackson konserttia mitä olen ikinä ollut.
Paljon kivaa tulossa, mutta odottavan aika on pitkä. Toisaalta odottaminen on ehkä juuri sitä parasta; se jännitys ja ne perhoset vatsassa JUURI ennen kuin jotain tapahtuu. Sitten kun se tapahtuu, on se yleensä liian nopeasti ohi. Nautitaan siis tästä odottelusta!
Yksi pieni haave toteutui tällä viikolla kun sain työpöytäni valmiiksi. Ostoslistalla oli jo kauan ollut uusi työpöytä ja ajatuksena oli koota julisteista ja kuvista kiva kollaasi pöydälle lasilevyn alle. Uskomattoman täydellisen löydön tein joulun jälkeen Jyskin kuvastosta. Katsoin, että onpas hyvännäköinen työpöytä, just sellanen ku oon ettiny ja katsoin mallinimeä, MICHAEL! Ei voi olla totta! MICHAEL!! Pöytä oli heti ostettava ja kilpailutuksen tuloksena edullinen lasilevykin kotiin kannettuna löytyi, joten nyt työpöytä on valmis ja kelpaa siinä pöydän ääressä töitä tehdäkin... tai muuten vain istuskella ja ihastella ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)