Olen unohtanut vallan kokonaan mainita, miten huippu huonejärjestely meillä oli hotellissa! Olimme vierekkäisissä huoneissa ja väliovet avattua saimme ikään kuin ison yhteisen huoneen. Voi että olimme iloisia, kun tämän huomasimme! Toinen huone huolehti joka aamu soimaan Michaelin musaa, jota yhdessä pystyimme kuuntelemaan valmistautuessamme lähtöön. Iltaisin huikkasimme aina hyvät yöt ja suljimme väliovet. Muuten tosin huoneessa ei tullut paljon hengailtua, mutta eipä sinne matkalle lähdettykään hotellilla aikaa viettämään. Matkaohjelma oli tiukka ja nähtävää paljon, mutta vaikka välillä väsy vähän painoikin ja jalat huusivat hoosiannaa, niin olimme kaikki erittäin tyytyväisiä siihen mitä kaikkea ehdimmekään nähdä ja kokea, kiitos meidän "matkanjärjestäjän", viime vuoden Losin matkakonkarin. :) Toki kaikkea ei aina millään ehdi, mutta pitäähän jotain jättää seuraavaankin kertaan. ;)
Tiistaiaamuna 26.6. valmistauduimme innoissamme Conanin kuvauksiin, joihin tosin emme päässeet mukaan ensimmäisellä yrittämällä. En ymmärrä vieläkään mikä merkitys nettiarvonnassa voitetuissa lipuissa oli, jos ne eivät kuitenkaan taanneet istumapaikkaa. Onni onnettomuudessa ja pääsimme seuraavana päivänä kuvauksiin. Koko uskomattoman Conan-episodin kirjoitin jo reissulla blogiini. Sen voi lukea tästä linkistä.
Warner Bros -studioiden portti nro 2 ohikulkumatkalla kuvattuna. Taustalla näkyy studioita (=stage).
Conan studioilla oli legoista ja kynistä tehdyt Conan-patsaat.
Tällaiset paidat ostettiin matkamuistoksi. Niskassa on teksti: "I was there. Stage 15 Warner Bros. Studios Burbank, Ca." (Minä olin siellä. Studio 15 Warner Bros-studiot, Burbank, Kalifornia.)
Seinämaalaus vuoden 2009 This Is It -tiedotustilaisuudesta sijaitsi jollain syrjäisellä parkkipaikalla. Ei enää mielikuvaa missä päin kaupunkia.
Seuraava kohde Shrine Auditorium ei ollut itselleni entuudestaan tuttu paikka, mutta sinne mennessä sain tietää, että sen sisällä kuvattiin vuonna 1984 se kohtalokas Pepsi-mainos, jonka yhteydessä Michaelin hiukset paloivat. Hurjannäköinen video, olen sen kerran tainnut katsoa. Jälkikäteen tutkimme tarkemmin Shrine Auditoriumin ja Michaelin yhteisiä vaiheita ja löytyihän sieltä vaikka millä mitalla tuttuja tilaisuuksia, joissa MJ on pällistellyt Shrinen lavalla. Mm. kännykkäni taustakuvassa on vuoden 1989 American Music Awardseissa palkittu hymyilevä MJ Shrine Auditoriossa. Aina oppii.
Siinä ulkopuolella pyörimme ja osa otti rakennuksesta kuvia. Piti vain pikaiselti käydä hetki pällistelemässä ja ajaa pois, kunnes yhtäkkiä ulkona palmuja karsimassa ollut herrasmies tuli luoksemme ja kyseli mistä olemme kotoisin. Vähän aikaa höpöttelimme niitä näitä, kunnes yhtäkkiä hän vinkkaa, että "tulkaa". Lähdemme vähän pöllämystyneenä häntä seuraamaan ja hän vie meidät auditorion sisälle. Ihastelemme siinä kattokruunuin koristeltua aulaa, kunnes mainitsemme, että olemme MJ-faneja ja olemme täällä, koska Michael on ollut täällä. Mies tiesi Pepsi-onnettomuudesta ja kysyi, että haluaisimmeko nähdä lavan? Mitä?! Joo, totta kai! Hän vie meidät pimeään saliin ja hetken pällistelemme lavaa epäuskoisina. Kyllä siinä taas Suomi-tytön suu venähti messingille, kun ajattelimme tätä tuuria: meidän piti vain kuvata rakennus ulkoa ja yhtäkkiä olemme täällä sisällä, samassa paikassa missä idolimme on aikoinaan ollut (useampaankin kertaan). Sitten mies kysyi sen ratkaisevan kysymyksen: "Haluatteko mennä lavalle?" TÄH!!? JOO!!
Shrine Auditoriumissa on järjestetty vuosien mittaan lukuisia palkintogaaloja Oscareista, MTV/American Music Awardseista Grammyihin, joita Michaelkin kahmi vuonna 1984 Shrinen lavalla ennätykselliset 8 kappaletta yhden illan aikana. Kävelimme backstagen läpi, jossa kaikki julkut ovat vuosien aikana hikoilleet, lavalle, johon oltiin juuri pystyttämässä BET Awardsien (mustien musapalkintogaala) lavasteita. Siellä sitten hetken aikaa suu ymmyrkäisenä ja epäuskoisena sulattelimme tätä asiaa. Omiin kuviini onkin jäänyt vallan hauska kahden kuvan sarja ihmisten aidoista reaktioista, kun epäuskoisina seisomme tuolla lavalla. :D Itse lavasta en saanut onnistuneita kuvia siinä hämäryydessä.
Kun ryhmäkuvat saimme napsittua, mies ehdotti vielä, että voisimme käydä ihastelemassa lavaa yläparvelta. Näkisimme samalla lähemmin keskellä kattoa olevan valtavan kattokruunun. Toki se meille sopi. Eikun tytöt hissiin ja yläkertaan. Mies kertoili meille faktoja paikasta mm. montako istumapaikkaa salissa oli (muistaakseni yli 6000) ja montako jaardia kangasta kattoon oli käytetty, mutta sitä lukemaa en muista. Paljon se kuitenkin oli. Alaspäin tullessamme hissi pysähtyi johonkin kerrokseen ja ovien auetessa hissiin tulossa ollut työntekijä totesi, ettei taida mahtua sekaan. Tosin hissin ovien sulkeutuessa hän hihkaisi meitä opastaneelle työntekijälle silmää vinkaten tämän olevan onnenpoika, kun sai olla näin monen naisen kanssa hississä yhtä aikaa. ;)
Shrinen backstagea ja hulppea kattokruunu.
Kun Conan sitten tiistailta yllättäen peruuntui, hyppäsimme autoon ja lähdimme loppupäiväksi shoppailemaan. Olin aamulla katsonut Facebookin Maroon 5-ryhmästä olisiko sille päivälle tiedossa jotain erikoista, sillä oli Maroon 5:n neljännen studioalbumin, Overexposed, julkaisupäivä. Pojat olisivat seuraavana päivänä New Yorkissa levynjulkkareissa, mutta valitettavasti Losissa ei tapahtuisi mitään. Ihme ja kumma, olihan se bändin kotikaupunki. Tosin Targetissa (amerikkalainen kauppaketju) myytäisiin levyn erikoisversiota muutamalla extrabiisillä ja remixillä. Sinne siis levynostoon!! Tarttuipa matkalla mukaan muutama muukin M5 levy ja meinattiin melkein jopa samalla reissulla nähdä Targetiin esiintymään tullut Justin Bieber, mutta nähtiin vain lauma kiljuvia ja säntäileviä faneja.
Seuraava etappi oli Ed Hardy outlet Melrosen kaupunginosassa, johon lähes kaikilla oli kova hinku päästä shoppailemaan. Ja hyvät shoppailuapajat ne olikin. Nimittäin jo sinäänsä halvoista outlet-hinnoista oli vielä -40% lisäalennus ja siellähän meinasi naisilta lähteä homma ihan lapasesta. Hetken piti haahuilla ympäri kauppaa vain silkasta innostuksesta. Yritin olla ostamatta t-paitoja, sillä niitä minulla on kotona vino pino ja siinä tavoitteessa onnistuinkin, ihme kyllä (tosin pari paitaa piti vastentahtoisesti palauttaa hyllyyn alkuinnostuksen jälkeen). Mukaan lähti japanilaistyylinen juhlapaita, HUPPARI ja CAPRILÖKKÄRIT elikkäs lökäpöksyt eli oloasuhousut. Koko satsi maksoi yhteensä vaivaiset 80€, kun Suomesta ostettaessa (jos niitä kaikkia täältä edes saa) niistä olisi saanut maksaa varmaan satoja euroja ja nettikaupasta vielä hurjat toimituskulut päälle. Olisihan sieltä varmaan lisääkin vaatetta vielä löytynyt, mutta mitäpä sitä määräänsä enempää ostamaan. Yritin pitää järjen mukana ja ostaa vain sitä mitä tarvitsen... tai "tarvitsen ja tarvitsen", eiköhän tota kaapissa jo ole vaatetta riittämiin. ;) Myöhemmin löysin vielä eräästä kenkäoutletista ihanat Ed Hardyn KIILAPOHJAISET KORKKARIT, nekin todella kukkaroystävälliseen hintaan.
Illan viimeisenä Michael-nähtävyytenä oli Gardner Street Elementary School, ala-aste, jossa Michael kävi koulua nuorena hetken aikaa, kunnes hänestä tuli niin kuuluisa, että julkisessa koulussa käynti oli lopetettava. Vuoden 1989 lokakuussa koululle avattiin Michael Jackson Auditorium, jonka avajaisiin herra osallistui varsin hyvännäköisenä. ;)
Tässä taas muisteloita tällä kertaa. Matkaa on vielä 5 päivää jäljellä!
2 kommenttia:
ihana piia :) oon nii kateellinen tästä teidän losin matkasta ja aiemmista muistakin reissusta kun en ikinä ite oo vielä päässyt mukaan lähteen. pidän nämä kaikki paikat ja kirjotukset mielessä sit kun viimeistään vuoden päästä jonnan kanssa saadaan tää reissu aikaseksi. :)
Henna on sitten kaikkein paras siinä paikkojen neuvomisessa, kun kaksi kertaa on siellä käynyt. Mutta täältä voit tulla tarkistamaan, että missäs sitä käytiinkään.
Miehän en ollut mukana Thriller-studiokierroksella ja osa porukasta kävi viimeisenä päivänä siellä missä Motown 25 ja ensimmäinen moonwalk nähtiin. Henna pääsi jopa itse lavalle vetämään omat moonwalkit. Jos niihin haluutte, niin kyselkää niitä vaik Hennalta. :)
On kyllä varmaan mahtava reissu teilläkin tulossa :)
Lähetä kommentti