Tänään käytiin Carolwoodissa Michaelin viimeisellä kodilla. Siellä ahdisti. Se oli matkan varmaan ainoa MJ-kohde missä tuntui raskaalta sen takia mitä kolme vuotta sitten tapahtui. Vaikka Forest Lawn on omalla tavallaan surullinen paikka, siellä kuitenkin vallitsee rauha ja se kauneus on lohduttavaa. Ja Michael on siellä. Mutta Carolwoodista muistaa ensimmäisenä vain portista peruuttavat ambulanssit. Ahdistavaa...
Carolwoodin taloa vastapäätä bongasin myös Elviksen Losin kodin portit.
Kävimme Forest Lawnilla viimeisen kerran. Lasiovesta pystyi kurkkimaan sisälle Michaelin hautapaasia kohden. Lasi-ikkuna sen yläpuolella oli kaunis. En olisi halunnut lähteä siitä mihinkään, olisin vain halunnut jäädä siihen, Michaelin lähelle. Mutta irti on päästettävä. Yritin polttaa sen näkymän verkkokalvoilleni ikuisesti. Jätin vielä kirjeen ovimaton alle ja viimeiset hyvästit. Haikeaa, mutta olo on levollinen.
Kunnes taas kohtaamme.
Kiitos Michael: ilman Sinua en olisi ikinä kokenut näin ihanaa matkaa, ilman Sinua en olisi ikinä tutustunut näihin ihaniin ihmisiin, ilman Sinua en olisi se kuka olen. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti