Hautausmaa oli kaunis, äärettömän kaunis paikka. Faneja oli kerääntynyt paljon ja kukkia ja kortteja oli suunnattomat määrät.
Michaelin isä, Joe Jackson, käväisi myös paikalla. Siitäkin olen aika sanaton: hänestä voidaan olla montaa mieltä enkä itsekään aina ole suhtautunut häneen kovin myötämielisesti, mutta hän on menettänyt lapsensa. En osaa kuvitella sitä surun määrää. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan sitä.
Oli tärkeää saada olla siellä muiden rakkaiden fanitovereiden kanssa. Yhdessä jaksoi paremmin.
Ehkä tämä on uuden alku, käännekohta surulle. Ehkä tämän jälkeen voi päästää irti, en kokonaan Michaelista, mutta siitä sydäntä raastavasta surusta ja pettymyksestä.
Michael tulee aina säilymään sydämessäni omalla spesiaalilla paikallaan. Nyt pääsin vihdoin hänen luokseen lähes koko elämän mittaisen odotuksen jälkeen. Tyhjä, sanaton ja epätodellinen olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti