Saatiin liput Conanin kuvauksiin torstaille 28.6. Paria päivää ennen matkaa ne peruuntui: iso iso pettymys. Saatiin uudet liput 26.6. Mentiin paikan päälle EIKÄ PÄÄSTY SISÄLLE!!!!! Aaargh! Piti sitten ihan itkuun pillahtaa siinä kaikkien nähden, kun pettymys oli aivan valtava. Siis NIIN LÄHELLÄ MUTTA AIVAN LIIAN KAUKANA!! Olimme sähköpostitse hoitaneet kaiken, mutta sekään ei riittänyt. Tunne oli hirveä...
Onneksi matkaseura oli joustavaa ja voitiin vaihtaa suunnitelmia, siirrettiin Disney-päivää ja päästiin ajoissa ennen aamu kymmentä odottamaan keskiviikon stand by -lippuja. Oltiin edelliseltä päivältä tuttuja naamoja jo, joten selvitettiin vielä edellisen päivän pettymykset ja meille luvattiin järjestää sisäänpääsy.
Välillä käytiin syömässä ja tultiin takaisin ja vielä jokusen hetken odotuksen jälkeen saatiin rannekkeet käteen ja liput kouraan. Ja sittenhän sitä taas pääsi itku. Tällä kertaa ilosta. Sisälle pääsy tuntui uskomattomalta ja epätodelliselta.
Meille tultiin vielä sanomaan, että meille pidetään hyviä paikkoja. No siinä vaiheessahan meinas lirahtaa pissit housuun silkasta innostuksesta. Ja kun sitten lähdettiin kävelemään Warner Brosin studioalueen läpi (nähtiin matkalla mm. Miehenpuolikkaat tv-sarjan näyttelijöiden parkkipaikkoja ja Frendien studion nro 24) olo oli aika voittoisa. Kaikkien pettymysten jälkeen voitto ja Conan oli nurkan takana!
Kun pääsimme studion sisään, edelliseltä päivältä tuttu assistentti kuiskasi handsfreehen "The Finns just came in" (= suomalaiset tulivat juuri). Iiiiiik!! Silloin muljahti mahassa, meidät niin muistetaan ja tiedetään! Kun noustiin portaat ylös, oli meitä vastassa mukava nainen, joka pyysi meitä seuraamaan häntä. Muut ihmiset meidän jälkeen jatkoivat kulkuaan samaa rataa ja meidät suomalaiset kuljetettiin TADAA toiseen riviin suoraan Conanin silmien eteen!! Paikat oli varattuna meille erikseen ja rajattu maalarinteipillä. Studio näytti muuten omaan silmään paljon paljon pienemmältä kuin telkkarissa. Näin ne kamerat hämää! Ne kaikki 7 kameraa.
Istuttuamme alas, meistä tultiin ottamaan ryhmäkuva, joka ilmeisesti ladataan myöhemmin nettisivuille www.teamcoco.com
Eräs työntekijä kävi vinkkaamassa, että Conan saattaisi tulla moikkaamaan yleisöä, mutta sitä ei tapahtunut. Se ei kyllä itseäni harmita yhtään, sillä kaikki mitä tapahtui oli niin uskomatonta, etten usko sen tapahtuneen vieläkään.
Kun bändi saapui, he huomasivat heti meidän suomenliput ja vilkuttelivat meille. Jossain vaiheessa eräs työntekijä toi meille Conan-tarrat ja plektrat. Hienot matkamuistot!
Meitä näkyy jaksossa paljon, katsoimme sen jo telkusta. Ja kun naihoitus oli (liian) nopeasti ohi, kysyi Conan, että haittaisiko meitä, jos kuvattas vähän torstain jaksoa samalla. Ne kuvauksethan oli alunperin peruuntunu, osa oli kuvattu jo ja osaa ei. Emme tietenkään panneet pahaksemme ja PÄÄSTIIN KAHTEEN JAKSOON!! Iiiiik!! Ensin missattiin kahdet liput ja sitten pääsimme kahteen jaksoon. Eli 27. ja 28.6. jaksot, niissä Suomi loistaa!
Ja jotta kaikki olisi tuntunut vielä uskomattomammalta, ystävälliset työntekijät kysyivät haluisimmeko kuvan itsestämme studiossa. Kamerat oli takavarikoitu, mutta iPodini toimi kamerana ja niin saimme vielä ryhmäkuvan Conanin pöydän takaa. Sen linkitän vain facebookiin ystävien nähtäväksi. Kuvassa minä pidän Conanin lyijykynää ja olemme kaikki kerääntyneet pöydän taakse. Yksi meistä istuu Conanin ja yksi vieraan tuolissa. Lopuksi vielä istahdimme kaikki Conanin tuoliin ja sitten lähdimme Hangon kekseinä pois. Ihmeellinen ja epätodellinen päivä!
Nukkumaan on pakko mennä, että jaksaa huomenna Disneyssä. Olo on NIIN epätodellinen. Tää matka on ollut aivan uskomaton! WOHOU!!
1 kommentti:
Aivan supermahtavaa!!! Siehän tiiät miun moton: "Asioilla on tapana järjestyä." Näin kävi myös tässä tapauksessa. :) Ja nyt meijän perheessä on siis kaksi ihmistä, jotka on ollu Amerikan tv-lähetyksessä. ;) Mie suorassa aamulähetyksessä Gracelandin portilla elokuussa 2002.
Lähetä kommentti