Elämäntapana fanitus: Häämatka osa 2: New York

Lauantai 23.8. meni matkustaessa Las Vegasista New Yorkiin. Pikainen aamupala ja pulahdus uima-altaille ja sitten kohti lentokenttää. Olimme perillä vasta iltahämärissä ja nappasimme keltaisen taksin allemme. Melkoista vauhtia kaveri ajeli JFK:lta kohti hotelliamme. Mielestämme tippasimme ihan hyvin, mutta rahat saatuaan mies ei olisi millään noussut hakemaan laukkujamme takakontista. Vasta kun hotellin ovimikko tuli potkimaan kaveria, nousi tämä vastahakoisesti autosta ja viskaisi laukut ulos takaloosterista, jonne oli ne vaivoin saanut survottua. Enää ei tehnyt mieli tipata lisää. Pidä tunkkis.

Hotel Roger Smith Lexington Avenuella, lähellä kuuluisaa
Marilyn Monroen "helmojen hulmahdus" -kohtauspaikkaa.

Ensimmäisenä kokonaisena matkapäivänä, sunnuntaina 24.8., suuntasimme kohti Brooklynia, jossa vietettiin vuosittaista Brooklyn Loves Michael Jackson -tapahtumaa, isäntänään elokuvaohjaaja Spike Lee. Matkalla kuitenkin poikkesimme Hoyt-Schermerhorn metrotunnelin kautta, jossa Michael Jacksonin kuuluisa Bad-musiikkivideo on kuvattu.

Olimme Brooklynissa hyvissä ajoin ensimmäisten joukossa... vähemmistönä ihonvärimme takia, kerrankin siis näin päin. Mutta vastaanotto oli erittäin lämmin. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan en tietenkään kovin paljon jutustellut muiden kanssa, lähinnä istuimme mieheni kanssa ja kuuntelimme hyvää musiikkia ja katselimme meininkiä, mutta meille tultiin välillä juttelemaan. Michael-tatuointini keräsi katseita ja peukkuja. Eräällä viereen istuneella miehellä oli sama kuva tatuoituna käteensä, jota hän tuli innoissaan esittelemään. Välillä kävimme viereisessä ravintolassa syömässä, johon musiikki kuului sisälle asti ja herkutteluhetken jälkeen jatkoimme taas hengailua. Mitään erityisiä ohjelmanumeroita paikan päällä ei ollut, lähinnä kyse oli ulkoilmadiskosta, jossa ihmiset tanssivat hiki hatussa. Spike Lee jakoi nimmareita ja oheistuotteita myytiin sekä jaettiin ilmaiseksi läsnäolijoille.

Herra Spike Lee


Monet olivat pukeutuneet teeman mukaisesti ja tanssikuviot oli hallussa.

Suurimmat hurraukset mustalta yleisöltä sai aina vanhempi Michaelin tuotanto.

Koko päivän raittiissa ilmassa ja auringonpaisteessa (sateenvarjon alla tietenkin) istuskeltuamme emme jaksaneet enää lähetä koluamaan Brooklynia tarkemmin, vaan menimme hotellin kattoterassille yksille. Ajoituksemme oli mitä mainioin, sillä terassille astuessa pärähti soimaan, mikäs muukaan kuin Michael Jackson!

Maanantain 25.8. ohjelmassa oli shoppailua ja nähtävyyksien koluamista, joihin kuului erään lempitv-ohjelmamme kuvauspaikkoja. Muodin huipulle -kisaajat käyvät aina shoppailemassa Mood-kangaskaupassa johon mekin ensimmäisenä suuntasimme. Kauppa ei ollut kovin kaukana hotelliltamme, joten jaloittelimme Bryant Parkin (joka myöskin usein vilahtaa ohjelmassa) ja Lord And Taylorin (kuuluisa vaateliike, johon usein Muodin huipulle -kisan voittajat saavat mallistonsa myyntiin) kautta kohti Moodia.

Lord And Taylor -kaupasta.

Moodissa meidät vastaanotti terhakkana ehkäpä New Yorkin kuuluisin koira, paikan maskotti Swatch.

Erilaisia kankaita oli myynnissä varmaan miljoonia metrejä ja nappeja tuhattolkulla.

Kävelimme myös itse pääkallopaikan ohi. Parsons The New School For Desing, jossa Muodin huipulle -jaksot on jo vuosia kuvattu, näytti kuitenkin olevan tyhjillään, sillä kyltit talon kyljestä olivat hävinneet. No tulipahan nähtyä.

Seuraavana suuntasimme nokkamme kohti Hard Rock Cafea. Välipalaa ja pientä lepotaukoa teki jo mieli. Niinpä tilasimme syötäväksi Oreo-juustokakkua ja juotavaksi jääkylmät huurteiset: miehelle Budweiser ja itselleni Strongbow.

Puolikkaista sähkökitaroista tehty seinä johdatti sisälle.

Kuva omistettu miehen pojille ;)

Matka jatkui tauon jälkeen ja löysimme mukavasti tuliaisia itsellemme. Herkullisen päivällisen söimme vähän paremmassa italialaisessa ravintolassa lähellä Little Italy -kaupunginosaa. Aivan viimeiseksi suuntasimme matkamme illan hämyssä kohti WTC-kaksoistornien sykähdyttävää muistomerkkiä. Talojen paikalle on tehty isot vesiputoukset ja altaiden reunalla kiertää syyskyyn 11. päivän tapahtumissa menehtyneiden ihmisten nimiä. Aika vaikuttavaa.

Säät suosi meitä myös New Yorkissa joka päivä. Tiistai 26.8. oli viimeinen kokonainen matkapäivämme ja sen aamuna vierailimme Natural History -museossa, joka nyt ei kovin suurta vaikutusta meihin tehnyt. Lontoon vastaava museo kun on tullut koluttua jo pariin kertaan, niin ei tämä antanut oikeastaan mitään uutta. Tosin onhan täytetyt eläimet esitelty mitä hienoimmalla tavalla, joten ne pikkukopperot aidon näköisine taustamaalauksineen on kyllä näkemisen arvoiset. Myös jalokiviosastolla vietimme pitkän tovin ihastellen kiviä.

Tässä saukko ei oikeasti kellu meressä vaikka siltä näyttääkin.
Vaikea on erottaa mihin asetelma loppuu ja mistä taustamaalaus alkaa.

Museon jälkeen pieni välipala hot dog -kojusta (josta haimme ruokaa joka päivä väli-, ilta- ja yöpalaksi) ja sitten viereiseen keskuspuistoon päiväkävelylle. Oravia vilisteli joka paikassa, osa niistä jopa ahdisteli piknikistä nauttivia lomalaisia, ja kilpikonnat tuntuivat elelevän puiston lammissa luonnonvaraisena. Ilmeisesti osa lajeista onkin alun perin luonnonvaraisia sillä seudulla, mutta jotkut lajeista ovat siirtyneet sinne ihmisten lemmikkikonnista.

Keskuspuiston puistako maastokuviokangas on saanut alkunsa?

Viimeiseksi illaksi suunnittelimme jokiristeilyä illan pimetessä. Olisi ollut hienoa nähdä New York iltavalaistuksessaan. Hotellille päästyämme valitsimme nopeasti erään risteilyn ja ostimme liput hotellin tietokoneella. Spontaaniuus ei kuitenkaan ole meille ominaista, joten tyypilliseen tapaamme katsoimme lähtöajan väärin, emmekä ehtineet lautalle. Siinä vaiheessa matkaväsymys ja ketutus painoi jo päälle niin kovasti, että räpsimme vain muutamat kuvat satamasta ja menimme hotellille lähikaupan kautta iltapalalle. Lähikaupassa muuten oli myyjänä albiino tummaihoinen. Erijännän näköinen kaveri. Selkeät tummaihoisen piirteet, mutta täysin valkoinen afro ja iho.

Lähtöpäivänä lentomme lähti vasta iltamyöhällä, joten meillä oli melkein koko päivä aikaa kierrellä kaupungilla. Lähinnä pyörimme Little Italyssa ja China Townissa. Itse olin kyllä jo aivan valmis lähtemään kotiin. Tällä kertaa New York ei jaksanut tehdä minuun sen kummallisempaa vaikutusta. New York tuntui vain isolta Lontoolta, josta kuitenkaan en löytänyt samanlaista mukavaa fiilistä mitä Britannian pääkaupungista. Mies tosin tykkäsi New Yorkista, kuten aina. Tässä vielä lopuksi muutamia sekalaisia otoksia Ison Omenan vierailustamme.