Häämatka osa 1: Las Vegas

Häitä suunnitellessa lähes yhtä tärkeä suunnittelun kohde oli häämatka. Kiitoksia kaikille häävieraille, jotka sen mahdollistivat sponssauksellaan!

Ensimmäinen ja ainoa vaihtoehto häämatkaa harkitessa oli Amerikka (että se niistä ekologisista häistä, kun häämatkalle kuitenkin lähdetään lentäen). Itse olen käynyt siellä kaksi kertaa ja mieheni jo viidesti. Kaupungeiksi valikoituivat Las Vegas sen konserttitarjonnan takia ja New York, koska a) se on jo paljon lähempänä Suomea ja inhimillisempi kotimatka ja b) noh, koska se on New York.

Matkalle lähdettiin aikaisin maanantaiaamuna 18.8. kohti Helsinki-Vantaata. Lennot oli ostettu jo hyvissä ajoin keväällä Norwegianilta, jossa säästimme sievoisen summan. Enkä ole koskaan lentänyt niin hienolla koneella! Jokaisella oli oma kosketusnäytöllinen TV-ruutu edessään, josta sai valita pelejä, musiikkia ja leffoja mielin määrin. Melkein 12 tunnin lento Tukholma - Los Angeles meni aika kivuttomasti leffoja katsellen ja Mahjongia pelaillen. Lentokoneen ikkunatkin olivat hienoa himmennystekniikkaa. Mieheni ainakin oli niistä ihan innoissaan.

Perinteinen Grönlanti-kuva himmennettyjen ikkunoiden läpi.

Omalta näytöltään pystyi seuraamaan matkan etenemistä.

Lensimme ensin Los Angelesiin, jossa vietimme yön lentokentän läheisyydessä. Travelodge Hotel at LAX oli pikkubudjetin hotelli, jossa yhden yön nukkui ihan mukavasti. Tosin huoneemme ulko-ovi loi lievää turvattomuuden tunnetta, sen kun olis puhaltanut kumoon, mutta yö meni erittäin rauhallisesti. Hotellin sisäpiha uima-altaineen ja palmuineen oli ihanan viihtyisä. Illalla oli alunperin tarkoitus ottaa taksi alle ja lähteä katselemaan Tyynen valtameren rantaa, mutta yli vuorokauden valvominen samoilla silmillä teki tehtävänsä, joten söimme vain iltapalaa hotellin yhteydessä olleessa ravintolassa ja kävimme nukkumaan. Jetlag herätteli tasaisesti klo 01, 02, 03 jne, mutta onneksi joka kerta sain nukahdettua uudestaan. Aamupalalle klo 06 ja sen jälkeen hotellin shuttlella kohti lentokenttää ja Las Vegasia.

Hotellin uima-allas.

Hotellin keidasmaista sisäpihaa.

Hotellikissa.

Tiistai 19.8. oli siis ensimmäinen päivämme Vegasissa. Deltan lento Los Angelesista kesti vajaa pari tuntia. Majapaikkamme olimme löytäneet booking.comin kautta. Kyseessä oli Luxury Suites -firman huoneisto Signature-hotellin kakkostornissa. Ah, se oli täydellinen! Iso huone parvekkeella, pikkukeittiöllä, oleskelutilalla ja isolla kylppärillä, jossa oli poreamme. Signature at MGM koostuu kolmesta 38-kerroksisesta tornista. Harmikseni meidän huoneemme oli vain 5. kerroksessa, sillä olisin halunnut nähdä kaupungin korkeammalta, tosin miestäni ahdisti jo seistä lasitetulla parvekkeella niinkin matalalla. Signaturen jokaisella tornilla on omat ulkouima-allas alueensa, mutta MGM-hotellin allasalueet ovat myös asiakkaiden käytössä. Signature ei ole kasinohotelli, vaan täynnä huoneistoja, joten ilmapiiri siellä oli ihanan rauhallinen. Kakkostornin aulassa oli pieni kahvila, josta sai ruokaa aamupalasta päivälliseen. Toki kävelymatka pelipaikoille eli Las Vegas Stripille kesti MGM-hotellin kautta n. 10-15 minuuttia ja ulkokautta n. 10 minuuttia, mutta se ei meitä haitannut. Voin lämpimästi suositella paikkaa kaikille Vegasiin matkaaville!

Signaturen kolme tornia, joista keskimmäisessä me majoituimme.

Huone oli iso!

Näkymä parvekkeelta uima-altaille.

Lentokoneiden ilmastoinnit ja hotellin kokolattiamatot aiheuttivat minulle nuhaa. Ensimmäisen matkapäivän illalla meillä oli ohjelmassa Cirque Du Soleilin Michael Jackson ONE -esitys Mandalay Bayssa. Sinne lähdettiin, vaikkakin räkäisenä ja väsyneenä. Harmikseni en tajunnut ottaa hirveästi kuvia teatterin aulatiloista. Pistetään sen väsymyksen ja nuhan piikkiin. Mutta esitys oli kyllä upea: trampoliini- ja trapetsitaiteilijoita, tanssia, ilma-akrobatiaa ja laulua yhdistettynä Michael Jacksonin musiikkiin. Jopa tietokoneella tehty Michael Jackson hologrammi veti meikäläisen hiljaiseksi. Huikeaa! Paljon tapahtui lavalla yhtä aikaa, mutta olimme onneksi kavereiden suosituksesta ostaneet liput mahdollisimman taakse ja keskelle, josta mielestäni hahmotti kokonaisuuden hyvin. Miehen mielestä välillä tapahtui liikaakin yhtä aikaa, mutta tykkäsimme silti molemmat esityksestä kovasti! Ilmastointi vaan oli niin pirun kovalla, että kylmähän siellä tuli. Onneksi olin tajunnut varustautua villapaidalla, mutta jaloille kävi kylmä kesämekossa. Teatterin yhteydessä olevasta Michael Jackson -puodista, olin ostanut itselleni lämpimän pitkähihaisen, jonka käärin jalkojeni ympärille ja pystyin nauttimaan esityksestä loppuun asti. Tosin seuraavana päivänä oloni oli paljon kurjempi.

Mandalay Bay suurine ONE-mainoksineen näkyy ensimmäisenä ja
viimeisenä lentokoneesta Las Vegasiin saapuessa ja sieltä pois lähtiessä.

MJ-fanin unelmakauppa. Pikku-MJ siinä etualalla selaileekin Opusta.

Näytteillä oli myös legendaarisia vaatekappaleita.

Tuollaisen tapetin kun saisi omaan olohuoneeseen.

Ovissa, lampuissa ja työntekijöiden vaatteissa toistui sama kuosi.

Keskiviikkona 20.8. oli tarkoitus lähteä päiväksi pyörimään kaupungille, mahdollisesti shoppailemaan ja illalla Celine Dionin konserttiin. Viikkoa ennen reissua Celine ilmoitti pistävänsä uransa jäihin ja perui kaikki tulevat konserttinsa ensi vuoden puolelle asti. Syynä taukoon oli hänen miehensä sairastelu ja kotona kasvavat pienet lapset. Hän oli myös itse tullut kipeäksi ja perunut jo parin viikon konsertit, joten olin ehtinyt valmistautua jo meidänkin konsertin perumiseen, vaikka tulihan lopullinen tieto melkoisena shokkina. Keskiviikon suunnitelmat menivät siis uusiksi.

Toista kertaa jouduin tyytymään Vegasissa vain Celine-mainoksiin.
Vuonna 2007 rouva oli keikkatauolla juuri kun olimme kaupungissa.

Jotain matkamuistoja tarttui kaupasta mukaan.

Edellinen yö oli ollut hirvittävä, en ollut saanut nukuttua juuri yhtään. Heräilin vähän väliä paniikkikohtauksiin: sydän jyskytti, haukoin henkeä, luulin kuolevani, kohtauksia joista olen kärsinyt jokaisella Amerikan matkalla ensimmäiset yöt. Jetlag on itselläni todella paha aina Amerikkaan päin mennessä, ja koska en ylipäätään syö lääkkeitä, ei minulle ole ikinä tullut mieleen esim. melatoniinin napsiminen reissulla. Jetlagin päälle kärsin vielä pahoista flunssaoireista. Valittelin oloani facebookissa ihmisille ja monet lähettelivät vinkkejä lääkkeistä ja paikallisista apteekeista. Kiitos huolehtijoille!

Mieheni haki minulle alakerran kahvilasta aamupalan sänkyyn ja lääkitsin itseäni Los Angelesin lentokentältä ostetuilla C-vitamiineilla ja kotoa tuodulla Ibumaxilla. Aamupalan jälkeen lähdimme käymään Stripillä sen verran, että sain apteekista haettua vahvempia flunssalääkkeitä ja melatoniinia, mutta sen reissun jälkeen oli tultava takaisin hotellille lepäämään. Koska hotellihuoneessa makoilu oli tylsää ja ulkona oli lämmin (lähemmäs +40 astetta), päätimme mennä potemaan flunssaani uima-altaille. Mieheni polskutteli innoissaan ja minä makasin aurinkovarjon suojassa kirjaa lukien. Ulkona oli helpompikin hengittää, kuin pölyisellä kokolattiamatolla vuoratussa huoneessa. Illaksi piristyin sen verran, että jaksoimme mennä paikalliseen elokuvateatteriin katsomaan Elvis That's The Way It Is -dokumentti. Ei siis todellakaan huono vaihtoehto päiväohjelmaksi, vaikka Celine Dionin konsertti peruuntuikin.

Aamupala sänkyyn tarjoiltuna.

Loikoilua uima-altailla.

Näimme kaupungilla käydessämme sateenkaaren hotellimme yläpuolella
(Signature-tornit vasemmassa laidassa)

Sali nro 4 kutsuu.

Keskiviikko-torstai välinen yö oli jo parempi ja sain nukuttua, kiitos melatoniinin. Muutaman kerran heräsin yöllä, mutta en saanut enää paniikkikohtauksia ja nukahdin uudestaan. Heräsin yöllä hiestä märkänä, ilmeisesti minulla oli ollut hivenen lämpöä, joka sitten laski yöllä. Seuraavana aamuna olin paljon pirteämpi, joten lähdimme kohti vanhaa Vegasia, Fremont Streetiä, jossa televisiostakin tutut cowboy ja cowgirl heiluttelevat käsiään ja jalkojaan. Fremont Street tosin on katettu nykyään ja näyttäisi hienommalta iltavalaistuksessa, mutta olemme vähän kuulleet juttuja, ettei se välttämättä ole turvallisimmasta päästä iltapimeällä, joten kävimme siellä päiväseltään. Täytyy kyllä sanoa, että ei siellä päiväseltään ainakaan mitään ihmeellistä ollut, mutta tulipahan käytyä.

Katettu Fremont Street.

Kuuluisat valohahmot.

Samalla reissulla poikkesimme televisiostakin tuttuun Panttilainaamoon. Gold & Silver Pawn shop on oikea turistinähtävyys, mutta ei mitään kovin erikoista sanottavaa siitä. Emme nähneet julkkiksia. Viereisessä antiikkikaupassa käynti tosin oli paljon tuottavampi reissu, mies kun löysi sieltä mukaansa vähän antiikkista Elvis-kamaa.

Viereinen antiikkikauppa.

Matkalla takaisin kaupunkiin päin.

Illalla vielä matkamme johti entiseen Hilton-hotelliin, nykyiseen Westgate Resortiin. Hiltonissa Elvis esiintyi aikoinaan vuosina 1969-1976. Eteisessä oli esillä The King's Ransom -näyttelyn aitoa Elvis-kamaa, jota tietysti pällistelimme jonkin aikaa. Sitten oli vuorossa sovittu illallistapaaminen Sandi Millerin kanssa. Sandista olen aikaisemmin kirjoittanut postaukseeni Melkein sukua Elvikselle, mutta lyhyesti mainittakoon, että hän on fanipohjalta Elvikseen tutustunut ja pikkuhiljaa sisäpiiriin päässyt onnekas nainen. Mieheni tuntee Sandin jo vuosien takaa ja koska nainen asuu kaupungissa, oli luonnollista tavata. Istuimme rouvan kanssa useamman tunnin ja juttelimme, noh mistäpäs muusta kuin Elviksestä. Kuulimme taas herkullisia juttuja idolistamme. Sandin kanssa keskustelutuokiot ovat aina yhtä antoisia, sillä juttua riittää ja kaikkien näiden vuosien jälkeen hän suhtautuu asiaan yhtä intohimoisesti. Vaikka nainen on viettänyt erittäin paljon aikaa Elviksen seurassa ja on ollut hyväkin ystävä tämän kanssa, niin edelleen, 40 vuotta myöhemmin hän kertoo Elvis-tarinoitaan fanin innokkuudella hihkuen ja kikatellen muistoilleen. Kaikkien Elvis-tarinoiden lisäksi kuulimme myös erään Michael Jackson -tarinankin.

Kylttiä koristi ennen teksti HILTON.
Alla itse hotelli.

Elviksen sormus

Tämä takki on erittäinkin tuttu Sandille.
On kuulemma ihanan pehmeää nahkaa.

Yhdet kuuluisat Elvis-pokat.

Vielä illan viimeisenä yllätyksenä Sandi veti meiltä täysin maton jalkojen alta. Hän oli tuonut mukanaan hallussaan olevat Elviksen aurinkolasit. Siinä sitten suu auki pällistelimme laseja, kuvailimme ja sitten tietenkin pistimme ne päähän. Siis IIIIIIK MEILLÄ ON OLLU PÄÄSSÄ ELVIKSEN LASIT!!!! Kuvia tietysti räpsimme niistä kovasti, mutta Sandin toive oli, etteivät kuvat päätyisi mihinkään julkiseen levitykseen. Toivetta kunnioittaakseni laitankin tähän kuvan vain Elviksestä ne samaiset lasit päässä Yle Teemalta syksyllä tulleesta Elvis On Tour -dokumentista.

 

Sandilta saimme vielä yksityiskyydin hotellille. Huoneeseen päästyämme olimme luonnollisesti ihan täpinöissämme, kuten vain fani voi täpinöissään olla ja pitihän siitä tietysti heti raportoida myös facebookiin kavereille. Uskomaton ilta!!

Perjantai oli viimeinen kokonainen matkapäivämme Vegasissa. Päivä alkoi ihanalla ja herkullisella aamupalalla ala-aulan kahvilan terassilla. 

Aamupalaseuralaiset.

Ensimmäiseksi suuntasimme kuluttamaan rahaa outletien ihmeelliseen maailmaan. Reissu olikin oikein onnistunut, sillä löysin sieltä paljon ihania Ariel Pieni merenneito -vaatteita. Outleteista kaupunkiin päin tullessa saimme napattua bussista kuvan kuuluisasta Las Vegas -kyltistä.

Kaupungilla tuli palloiltua joka päivä niin ahkerasti, että illalla emme oikeastaan jaksaneet enää siellä pyöriä. Tällä kertaa emme siis kuvailleet Las Vegasia iltavalaistuksessaan, mutta senhän olimme kokeneet yhdessä jo vuonna 2007. Lopuksi vielä sekalaisia otoksia matkaltamme.

Venetian-hotelli on mielestäni yksi kauneimmista sekä sisältä että ulkoa.

Tähän antiikkikauppaan liittyi Sandilta kuulemamme MJ-tarina.
Erästä dokumentin kuvausta varten Michael halusi tulla tähän lempikauppaansa ostoksille. Kauppa avattiin ja työntekijät palkattiin sulkemisajan jälkeen vain Michaelia varten. Mies osteli antaumuksella ja kulutti miljoonia dollareita, mutta kameroiden sulkeuduttua hän tokaisi, että "viekää vain tavarat omille paikoilleen, en mä osta mitään, tää oli vain showta kameroille". Oli kuulemma omistaja tullut "vähän" näreissään hakemaan lastaan keskellä yötä Sandin hoivista.

Luigi ja Mario, mieheni poikia varten kuvattuna.

Hard Rock Cafen Elvis-seinää.

Kadun Elvis-tarjonta oli lähinnä säälittävää.

Nämä nuoret sällit tanssivat MJ:n tahtiin niin kivasti, että vein heille tippiä.
Kun he sitten huomasivat MJ-tatuointini, alkoi kauhea supina ja esiintyminen
sai aivan uutta potkua. 

MJ-pelikoneita löytyi lähes joka kasinolta.

Mies pulahti joka aamu altaassa ennen kaupungille lähtöä.

Bellagio-hotelli kukkaistutuksineen oli ehkä mielenkiintoisin.

Suklaaputous!

New York New York -hotelli.
Lauantai-aamuna lähdimmekin kohti isoa omenaa.

Häämatka osa 2: New York

Häät 12.7.2014