Olen tällä hetkellä niin onnellinen, että voisin hyppiä, huutaa, itkeä, kiljua, nauraa ja juosta ympäri kämppää, mutta lähimmäisen rakkaudesta naapureita ja miestäni kohtaan en sitä tee, vaan kiljahtelen tässä tietokonetuolissa itsekseni.
Olen ollut aikasemmin tosi kyyninen ystävänpäivää kohtaan erään tapahtuman takia, jonka koin lukioikäisenä. Oli eräs tyttö, jonka kanssa koin olevani hyviä ystäviä ja vaihtelimme kirjeitä (kyllä, siihen aikaan vielä kirjoiteltiin, mutta tänä päivänä ei löydä edes kirjepaperia kaupasta!!), ja erään kerran tämä tyttö päätti, etten ole hänelle mieluista seuraa ja hän lopetti kirjoittelun eikä moikannut enää lukion käytävillä. Kun sitten tuli hänen penkkaripäivänsä, ystävänpäivänä, hän kiikutti iloisena minulle kortin ja halasi teennäisesti: "HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!" ja sitten kiireellä pois. Yhtä nopeasti kun hän käänsi selkänsä nakkasin kortin samantien roskiin. En arvostanut. Olin hänelle ystävä vain ystävänpäivänä, jolloin saa tehdä jokaiselle ystävälle kortteja ja niistä laskea "miten hurjan paljon mulla on ystäviä". PÖHPAH!
Tuosta tapahtumasta on nyt jo vähän reilu kymmenen vuotta, ja nyt päätin, että katkeruus tätäkin kulutusjuhlaa kohtaan saa riittää, joten laitoin ystävänpäivätervehdyksiä ihmisille. Onneksi tein sen, sillä monet ilostuivat niistä. Eräs työkaverikin oli ihanan ystävällisellä tuulella ja halasi kaikki työkaverit läpi. Suloista! Ystävät ovat ensimmäinen syy ilooni.
Toinen syy on ihana mieheni, joka lahjoi minua ja jonka kanssa herkistelimme yhdessä. On niin ihanaa saada suunnitella kesähäitä 2014 juuri hänen kanssaan. Rakastan sinua! <3
Nämä oli niitä ihania syitä, joiden takia olen tänään herkistellyt ja joita ilman en voisi elää. Ystävät ja mies.
Sitten niihin vähän kevyempiin syihin, jotka aiheuttavat hyppypomppureaktioita onnesta. Syy nro 3: Jumppatunti ja mukava opettaja, joka oli karkkikulhon kanssa vastassa ja mikä parasta, salissa soi The Jacksons. Oli pakko mennä sitten kiittelemään naista musavalinnasta ja esitellä vähän MJ-tatuointiani, jota hän kehaisi tyylikkääksi. Kiitos tämän ohjaajan, minä ikuinen sohvaperuna olen oikeasti alkanut tykätä jumpassa käymisestä. Monet kerrat, kun on tuntunut siltä ettei todellakaan kiinnosta, olen tunnin jälkeen tullut hymy huulilla kotiin, koska jumppamusa on soinut Michael. :)
Sitten syy nro 4, ehkä se kaikkein eniten hykerryttävä tällä hetkellä.
OSTIN JUSTIINSA MEET&GREET-LIPUT BOYZONEN 20TH ANNIVERSARY KONSERTTIIN LONTOON O2-AREENALLE 20. JOULUKUUTA!!!!!!! KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!! PÄÄSEN TAPAAMAAN BOYZONEN JA NÄYTTÄMÄÄN HEILLE TATSKANI JA OTTAMAAN KUVIA HEIDÄN KANSSAAN JA NIMMAREITA JA JA JA JA !!!!
eikä siinä vielä kaikki
SAAN KEIKAN JÄLKEEN KONSERTIN CD:LLÄ + SEN MUKANA TULEE DVD 2011 BOYZONEN KEIKASTANI O2-AREENALLA LONTOOSSA!!!!! KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄK!!!!!
(siis sen keikan josta kirjoitin aikaisemmin: Konserttikokemuksia: Boyzone)
En TO-DEL-LA-KAAN voi uskoa tätä todeksi tällä hetkellä. Enkä toisaalta uskaltaisi vielä näin kovasti innostua, sillä ensinnäkään minulla ei ole matkaseuraa vielä, kurjaa tulee jos yksin joudun lähtemään, mutta ehkä pärjään ja toinen juttu: kun jotain näin mahtavaa on tapahtumassa, tulee mieleen vain vuoden 2009 pettymys ja Michaelin kuolema. Joten ei nuolaista vielä, mutta JOS Luoja suo ja tuo kaikki toteutuu niin tulen olemaan JÄLLEEN O2-areenan onnellisin nainen!!!!!
EN MALTA ODOTTAA!! :)
Muoks: Ei ole todellista!! :D
Voitin Adventures in Sinilandia-blogissa arvonnan, jossa Sinini tekee minulle oman vesipohjasen kynsilakan. JEEEE!! Syy nro 5 tämän päivän iloon löytyi tästä. Voi, että miten ihana päivä! <3
9 kommenttia:
Voi myös olla niin, että jotkut tekevät toisen käytöksestä omat johtopäätöksensä ja elävät sillä hamaan hautaan. Parista huonosta lahjasta huolimatta ystävänpäivä- ja joulufani
Haha, aika mahtava päivä kerrassaan! :-D
Sinini: No niin tosiaan on!! :)
Anonyymille voin sanoa vain, että tämän tytön käytöksessä ei ollut mitään sijaa "omien johtopäätösteni tekemiselle". Niin hyvin hän osasi vältellä katsettani eikä vastaillut moikkauksiin millään tavalla ja vältteli seuraani niin läpinäkyvästi, joten en voi syyttää itseäni vainoharhaisuudesta. Ja tuon kaiken käytöksen jälkeen tuollainen "oi hyvää ystävänpäivää ja halihalipusipusi" -käytös oli naurettavaa ja läpinäkyvää.
Koska et luultavasti itse ole ollut tuolloin paikalla, et varmaan voi tulla väittämään, että olisin tehnyt vääriä johtopäätöksiä?
Se toinen ihminen on voinut tehdä sinusta luultavasti johtopäätöksiä ja lopettanut ystävyyden siihen, ja yrittänyt sitten myöhemmin viritellä oudosti ystävänpäivänä uudestaan ystävyyttä. Aina ei huomaa tällaisia ja pysyy alkuperåisessä kannassa.Sattuu sellaista puolin toisin.
Juuri tulkitsit itsekin viestin omalla tavalla :) kokemuksesta kommentoin
No kaikki on tietysti aina mahdollista, mutta edelleen, jos et itse ollut tämä tyttö, niin et voi tietää asioiden todellista laitaa. Jos taas olet se tyttö, niin voit varmasti ottaa minuun yhteyttä myös muulla tavoin, eikä tätä keskustelua tarvitse käydä tässä julkisesti.
Meidän kirjeenvaihto jäi häneen, eli hänen olisi pitänyt kirjoittaa minulle seuraava kirje, mutten sitä koskaan saanut. Ja se olin minä, joka joka kerta koulun käytävillä yritin moikata hänelle ja katsoa silmiin, mutten saanut häneltä vastakaikua. Enkä ymmärrä miten voisin lukea sen väärin, että kun katson toista silmiin ja moikkaan, näen hänen huomanneen minut, mutta hän kääntää pään pois moikkaamatta. Ei tuollaista käytöstä voi lukea väärin. Etenkin kun hän oli muiden ystäviensä seurassa, vältteli hän selkeästi seuraani. Olinko sitten lukion ykkösluokkalaisena liian nuorta ja noloa seuraa hänelle kolmasluokkalaiselle? Mene ja tiedä, mutta omasta käytöksestäni en löytänyt mitään sellaista, mikä olisi häntä voinut loukata. Ja minä olen ihmisenä hyvinkin kova pohtimaan omaa ja muiden käyttäytymistä ja välillä jopa tunnen huonoa omaatuntoa asioista joista ei edes tarvitsisi, koska kun olen asiasta kysynyt, ei toinen olekaan huomannut käytöksessäni mitään loukkaavaa. Ja olisihan tämä tyttö sitten voinut suoraan tulla minulle sanomaan, jos tein jotain väärin, mutta kun hänestä ei kuulunut enää eikä hän katsonut päinkään, niin kyllä edelleen vahvasti epäilen jotain nolostumista nuoremmasta kaverista tms.
En väitä, että olen täydellinen, minäkin teen virheitä, puhuinkin nyt vain tästä kyseisetä tapauksesta.
Ja olisi myös kiva, että sinä anonyymi uskaltaisit kertoa oman henkilöllisyytesi, etenkin kun nuo kommenttisi liikkuvat nyt aika henkilökohtaisella tasolla.
Niin ja edelleen sanon sen, että vaikka hän olisi hyvää hyvyyttään ollut uudelleen virittämässä ystävyyttämme ystävänpäivänä tuomalla kortin ja halaamalla, niin voin sanoa, etten arvostanut hänen tapaansa toimia enkä arvosta sitä vieläkään. Miksi ystävystyisin uudestaan ihmisen kanssa pelkän kortin takia? Pelkkä liukuhihnalta tuotettu kortti ei hyvitä sitä hänen tökeröä käytöstään. (ja sanon liukuhihnalta tuotettua siksi, koska niitä kortteja oli ISO pino hänen kädessään)
Enemmän olisin arvostanut sitä, että hän olisi tullut kunnolla juttelemaan kanssani tai vaikka kirjoittanut sen puuttuvan kirjeen ja vähän selittänyt miksi ei ole pitänyt minuun yhteyttä. Ystävänpäiväkortin ojentaminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että asia on kunnossa.
Voi voi, täti tarkoitti hyvää mutta saikin ilmeisesti pahaa. Tekstiesi perusteella vaikutat vielä hyvin nuorelta ihmiseltä, toivon sinulle hyviä tuulia tulevaan! Olen ennenkin käynyt täällä näitä kosmetiikka ja ekojuttuja lukemassa
Nuoruus on välillä melko suhteellinen käsite. Jos riittävän nuorelta kysyy, olen jo aika vanha akka :D Nimim. Rouvittelua ja tätittelyäkin kuullut.
Eikä se aina ole iästä kiinni miten asioihin suhtautuu. Tunnen myös itseäni vanhempia ihmisiä, jotka ovat suhtautuneet/käyttäytyneet melko lapsellisesti erinäisissä tilanteissa. Joten itse vähän karsastan tuota "tekstiesi perusteella vaikutat vielä hyvin nuorelta ihmiseltä" -kommenttia. Ennemminkin kyse on mielestäni luonteesta ja tempperamentista ja siitä miten asioihin suhtautuu, eikä siihen välttämättä vaikuta ikä. Tunnen myös useampia itseäni nuorempia ja paljon fiksumpia ja "aikuismaisempia" ihmisiä käytökseltään kuin minä.
Olen pahoillani jos ymmärsin tarkoitusperäsi ihan väärin, mutta kuten ehkä viesteistäni ymmärsit, niin tuo kyseinen esimerkkini tuon tytön käyttäytymisestä loukkasi minua silloin ihan riittävästi, niin en ehkä vieläkään osaa ajatella sitä täysin ilman tunnekuohua. Mutta typeräähän se ylipäätään on yli kymmenen vuotta vanhaa asiaa vatvoa mielessään. Ja etenkään kun se asia ei ollut tämän viestini pointti, vaan ennemminkin prologi, niin vähän hämmennyin, että anonyymi kommentoija puuttuu juuri siihen asiaan, kun viestissä oli tärkeämpääkin sisältöä. ;)
Ja koska olen kuvitellut, että blogiani seuraa vain lähinnä ystäväni, niin oletin, että anonyymi olisi mahdollisesti joku tuntemani henkilö. Siksi viittasin, että anonyymi voisi paljastaa itsensä. Mutta hienoa, jos joku muukin on blogini löytänyt.
Kiitos hyvien tuulien toivotuksista, sitä samaa sinulle! Hauskaa, että olet jollain tavalla eksynyt blogiani lukemaan, vaikkei tämä varsinaisesti kosmetiikka- ja ekoilu-blogi olekaan.
Pahoitteluni vielä kerran, tarkoitukseni ei ollut aiheuttaa mielipahaa. Kiivasluontoinen ihminen vain puolustamassa itseään turhankin kiivaasti.
Pakko vielä muuten kommentoida tästä aiheesta nuoruus/vanhuus. Tämä kun usein naurattaa minua ja miesystävääni.
Seurustelen nimittäin 21 vuotta vanhemman miehen kanssa, jonka kanssa siis suunnittelemme juuri häitä ja tämä ihmisten nuoruuteen/vanhuuteen viittaaminen yleensä vain naurattaa meitä. Joku saattaa järkyttyä ikäerostamme ja se yleensä huomataan, mutta meistä siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ikä on vain numeroita, enkä koe seurustelevani vanhuksen kanssa, eikä hän taas liioin koe seurustelevansa teinin kanssa.
Kaksi aikuista ihmistä seurustelevat keskenään ja rakastavat toisiaan omasta vapaasta tahdostaan. Eikä ikäero vaikuta meidän arkipäiväämme millään tavalla (emme syötä toisiamme, emmekä pukeudu vaippoihin, emme siis ole niin nuoria emmekä vanhoja;).
Ehkä ikäeron alkaa vaikuttaa suhteeseemme 30 vuoden päästä, mutta silloin ei tiedä onko meistä kumpikaan enää elossa. Päivät kun saattavat päättyä vaikka jo huomenna, sitä kun ei onneksi tiedä, milloin loppu tulee. :)
Lähetä kommentti