"Melkein sukua Elvikselle."

Tässä postauksessa kerron Elvikseen liittyvistä henkilöistä, joiden kanssa minulla on ollut ilo tavata.

Charlie Hodge

Charlie ja Elvis ystävystyivät armeija-aikanaan. Miehiä yhdisti rakkaus musiikkiin ja yhteinen sävel löytyikin nopeasti. Elvishän ei koskaan esiintynyt Amerikan ulkopuolella, mutta voisin kuvitella, että armeijan tupakaverit saivat näiltä jätkiltä yksityiskonsertin monet kerrat. Myöhemmin Charliesta tuli osa Elviksen Memphis Mafiaa, eli sisäpiiriä, joista jokainen sai Elviksen itsensä suunnitteleman TCB-kaulakorun. Charlie oli mukana myös kaikissa live-esiintymisissä aina Elviksen vuoden 1969 comebackin jälkeen. Hän soitti komppikitaraa ja piti huolta Elviksen nesteytyksestä sekä huivien jaosta konserttien aikana. Ottipa myös lennosta kiinni Elviksen kitaroita, kun tämä kesken keikan niitä kappaleesta toiseen vaihtaessaan heitteli sivummalle.

Sain kunnian tavata Charlien elämäni ensimmäisessä Elvis-tapahtumassa Tampereella kevättalvella 2005 (jossa myös tapasin miesystäväni ensimmäistä kertaa). Kyseessä oli Suomen Elvis Presley fan clubin 20-vuotisjuhlat, jossa Charlie oli kunniavieraana. Hän vastaili fanien kysymyksiin ja kertoili hauskoja juttuja hetkistään Elviksen kanssa. Tuolloin paljastui mm. salaisuus Are You Lonesome Tonight -nauruversion takana. Illalla hän nousi lauteille Jorma Kääriäisen ja Jussi Raittisen kanssa ja soitti kitaraa sekä lauloi stemmoja vanhasta muististaan. Mies jäi mieleen pirteänä vilkkusilmänä ja tuo kuva ylhäällä vasemmalla onkin kyseisestä tapahtumasta. Miesystäväni sai kaverinsa kanssa haastateltua Charlieta ja nämä haastattelut onkin onneksi tallennettu dvd:lle. Hyvä niin, sillä Charlie nukkui pois vähän reilun vuoden päästä tapahtumasta, joten oli onni, että hän ehti käydä täällä pikkuruisessa Suomessa meitä Elvis-faneja tapaamassa.

Näillä kavereilla ei ainakaan ollut tylsää keskenään. Miehet työssään.

Tämä kuva Elviksestä ja Charliesta on seuraavan henkilön ottama.

Sandi Miller

Vuonna 2007 olimme 32 Elvis-fanin voimin Amerikan-matkalla Elviksen jalanjäljillä. Las Vegasin Hilton-hotellin pienen pieneen Elvis-huoneeseen sulloutui lähes koko matkaporukka kuuntelemaan tuon pirteän ja erittäin nuorekkaan naisen tarinoita idolistaan Elviksestä. Sandin tarina kadehdittaa kaikkia meitä Elvis-faneja (ja faneja ylipäätään). Hän nimittäin tutustui idoliinsa puhtaasti fanipohjalta ja vuosien varrella heistä tuli hyviä ystäviä. Harmi, ettei kukaan matkaajista tajunnut tallentaa tätä reilun tunnin mittaista tarinasessiota, joten suurin osa tarinoista on jo ehtinyt unohtua, mutta muutamia muistan ja haluan niitä tässä jakaa.

Sandi roikkui usein Elviksen Los Angelesin kotien porteilla ystävänsä kanssa. Sandi kertoi, että monena iltana auringonlaskun jälkeen he vielä hengailivat portilla, mutta kerran he näkivät pimeydessä punaisena hehkuvan tupakan pään. Tupakan varressa oli Elvis, joka tuli norkoilemaan portille ja jutustelemaan tyttöjen kanssa. Näin he viettivät usein aikaa iltaisin porteilla, kunnes kerran Elvis pyysi tyttöjä sisälle ja siitä pikkuhiljaa alkoi rakentumaan ystävyyssuhde, jollaisesta monet fanit vain haaveilivat.

Sandi harmitteli sitä, ettei Elvis ikinä suudellut häntä, muita kavereitaan kylläkin. Kunnon pilailija- ja vitsailijaluonne Elvis kun oli, veti hän kerran Sandia oikein kunnolla höplästä. He olivat Vegasissa Elviksen sviitissä erään Elviksen keikan jälkeen. E pyysi Sandia tulemaan makuuhuoneeseensa ja nainen tietenkin ajatteli, että vihdoin olisi sen aika: heidän ensisuudelmansa. Elvis vei Sandin suuren makuuhuoneensa ikkunan eteen, otti naisen kainaloonsa ja painautui tiukasti tätä vasten. Sen jälkeen hän katsoi Sandia syvälle silmiin, painautui lähemmäs ja lähemmäs ja lähemmäs, kunnes juuri kun heidän huulensa olivat koskettamassa toisiaan, Elvis kääntyi ikkunan puoleen ja tokaisi kädellä viitaten: Eikös olekin hienot maisemat? :D Sandi ei ikinä saanut suudelmaansa, mutta nauroi makoisasti tällekin tarinalle sitä kertoessaan.

Pari hassua tarinaa liittyi valokuvaamiseen. Sandi räpsi Elviksestä paljon kuvia aina tavatessaan ja kuvat kehittäessään he eivät kaverinsa kanssa malttaneet odottaa kotiin pääsyä, vaan avasivat kuvanipun heti valokuvausliikkeessä ja kiljahtivat joka kerta nähdessään kuvan Elviksestä. Kerran valokuvausliikkeen työntekijä ystävällisesti pyysi tyttöjä siirtymään kadun puolelle kuvia katsomaan, etteivät asiakkaat kaikkoaisi. Sandilla oli tapana näyttää kuvat myös Elvikselle. Kerran herra Presleyllä oli yllään varsin hulppean kokoinen vyö, josta Sandi halusi ottaa kuvaa. Hän zoomaili juuri Elviksen lantiolla lepäävään vyöhön, kun Elvis heitti tuttuun tapaansa huulta, että "haaroväliäkös zoomailet?". "Ei, ei, kun tuosta sinun vyöstäsi ajattelin ottaa kuvan". "Joo, joo, niin varmaan, haaroväliin zoomailet kuitenkin." Sandi sanoi hermostuneensa tästä sen verran, että räpsäisi kuvan äkkiä. Noh kuvat kehitettyään, oli tämä kyseinen otos sitten hermostuneissa käsissä lipsahtanut sitten sinne haarovälin puolelle, eikä vyöstä ollut kuvassa tietoakaan. Arvatkaas kettuiliko Elvis Sandille tästä kuvan nähtyään? ;)

Kukapa ei hymyilisi leveästi noin komeassa kainalossa.

Bill E. Burk oli Memphis Press Scimitar -lehden toimittaja ja hän Elviksen Vernon-isän sanojen mukaan "oli ainoa, kuka kirjoitti vain positiivisia juttuja Elviksestä". Bill tapasi Elviksen jo vuonna 1957 tehdessään juttua Elviksestä ja sen aikaisesta tyttöystävästä Anita Woodista. Hän oli myös ainoa lehtimies, joka sai yksinoikeuden haastatella laulajaa tämän armeijasta paluun jälkeen ja tästä haastattelutilanteesta on vasemman puoleinen kuva alla. Oikean puoleinen kuva taas on samaiseen tapahtumaan liittyen Gracelandista, jossa Elvis piti lehdistötilaisuuden siviiliin paluustaan. Bill kävelee Elviksen vasemmalla puolella kohti talon takana sijaitsevaa Vernonin toimistoa, jossa lehdistötilaisuus kuvattiin.

Bill ehti juuri toimia Memphisin matkaoppaanamme, sillä seuraavana vuonna 2008 hän sitten jo kuoli. Hän on julkaissut itsenäistä Elvis World -lehteä, joka valitsi Suomen Official Elvis Presley Fan Clubin vuoden 1991 Elvis-fan clubiksi maailmassa.

Jeanne Le May Dumas oli Elviksen 70-luvun tyttöystävän Linda Thompsonin missikavereita. Hänet tapasin myöskin vuoden 2007 Amerikan matkalla Bill Burkin järjestämässä lounastapaamisessa faneille. Jeanne kuuluu mielestäni kastiin "turha julkkis", mutta kun Elviksen kuolemasta jo niin pitkä aika, tuntuu, että välillä faneille kelpaa kuka tahansa, joka on linkki Elviksen olemassaoloon. Itselleni ei naisen tapaamisesta jäänyt muuta käteen, kuin hänen kirjansa, joka ostettiin lähinnä sen takia, että siinä oli paljon ennen näkemättömiä kuvia (lähinnä hänestä itsestään ja Lindasta), mutta myös Gracelandin yläkerrasta, joka siis on "pyhä paikka" ja faneilta suljettu. Kirjan kautta saimme tyydyttää uteliaisuuden janomme ja kurkistaa mm. Kuninkaan salattuun makuuhuoneeseen. Kirja on muuten jäänyt lukematta. Voisi ehkä tutustua jossain vaiheessa, saattaahan siellä olla jotain mukavaa ennen kuulematonta muisteloa.

Nainen oli mielestäni teennäisen yli-innokas tavatessaan meitä faneja. Esittelyssä hänellä oli Elvikseltä lahjaksi saamansa sormus, jonka hän tunki kaikkien hänen kanssaan pönötyskuviin tulevien naisten sormiin. Minunkin sormeeni se päätyi, tosin lattian kautta, kun se hyperaktiivisen naisen sormista sinne lipsahti ja sydämeni jätti lyönnin väliin. Sitten pönötyskuvat kera Jeannen ja sormuksen ja poiiiis. Laitetaan nyt vielä kuvallista todistetta, että ovat hekin Elviksen kanssa joskus oikeasti tavanneet.

Ed Bonja

On ollut kunnia saada tutustua tähän herraan henkilökohtaisesti miesystäväni kanssa. Voidaan puhua jopa ihan ystävyyssuhteesta. Ed toimi vuosina 1970-75 Elviksen virallisena kiertuevalokuvaajana ja -managerina aina vuoteen 1977 asti. Elviksestä ja Edistä ei taida pönötyskuvia olla, koska herra oli itse aina kameran takana, mutta monet monet tunnetut Elvis-kuvat 70-luvulta ovat peräisin Edin kamerasta.

Mr. Bonja asustelee tällä hetkellä Saksassa ja on vieraillut Suomessa Elvis fan clubin kesätapahtumissa jo 6 vuotta peräkkäin ja onpa hän tulossa taas ensi kesänä mukaan, jos vain terveys sallii. Hän tuo aina mukanaan useita kuvasuurennoksia mahtavista Elvis-otoksistaan, joita häneltä voi ostaa ja saada kaupan päälle kuvaajan itsensä signeerauksen. Hän myös mielellään kertoilee Elvis-tarinoita. Ed on hyvin ystävällinen ja sympaattinen herrasmies. Vuonna 2009 Rauman kesämiitingissä Ed ihastui luokkakavereihini niin kovasti, että lahjoitti heille tyttöjen itse valitseman Elvis-kuvasuurennoksen signeerauksellaan. Tyttöihin tämä teki kovasti vaikutuksen ja monilla se onkin päätynyt kodin kunniapaikalle kehyksiin.

Muutama kesä sitten Ed oli meillä vaatimattomassa kerrostalokolmiomajoituksessamme. Tulen muistamaan sen varmasti aina miten Ed otti nokoset olkkarin sohvallamme ja miten hän söi aamupalaa kanssamme istuen keittiön pöydän päässä ja kertoillen Elvis-tarinoita. Jotta ette ymmärtäisi aivan väärin, emme me jatkuvasti puhu Edin kanssa vain Elviksestä, kyllä meitä ihan hänen omakin elämänsä kiinnostaa. Kuten sanoin, Ed on hieno ystävä ja pidämme puolin ja toisin tasaisesti yhteyttä toisiimme. Mutta meitä kaikkia yhdistää Elvis ja siitä me mielellämme juttelemme, kaikkien muiden aiheiden lisäksi maan ja taivaan väliltä.

Jerry Schilling

Tämän Elviksen hyvän ystävän turinoita kuulin jo (tutuksi tulleen) vuoden 2007 matkan aikana, kun hän Memphisissä Elvis Expo -nimisessä tapahtumassa oli lavalla tarinoimassa. Nimmarijono tosin oli niin valtaisa, ettei silloin jääty sinne tungokseen odottelemaan. Onneksi Jerry tuli nyt vuoden 2013 tammikuussa Helsinkiin Finlandia-talolle yhdessä Elviksen TCB-bändin kanssa, joten saimme kohdattua ihan naamakkain ja rupateltuakin hetken. Tuore kuvatodiste tässä.

Jerry tapasi 19-vuotiaan Elviksen jalkapallokentällä ollessaan itse 12-vuotias. He tutustuivat siis toisiinsa jo ennen Elvarin laulajan uraa, joten voidaan puhua elämän mittaisesta ystävyydestä. Olin etukäteen hyvin innoissani Jerryn näkemisestä uudestaan paremmalla ajalla, sillä näitä Elviksen oikeasti hyviä ja pitkäaikaisia ystäviä ei kovin usein ole mahdollista tavata. Ja mikä mukavinta näin MJ-fanina, Jerryllä on ns. MJ-yhteys. Jerry nimittäin vei Elviksen tyttären Lisa Marien vuonna 1974 Jackson 5 -konserttiin ja takahuoneeseen laulajia tapaamaan. Hän siis esitteli tulevat aviopuolisot keskenään, Lissun ollessa 6 ja Michael 16-vuotias.

Tässä seuraavassa kuvassa on jo alussa mainitsemani Memphis Mafia, siis Elviksen sisäpiiri. Jerry kurkkaa kuvassa ylärivistä Elviksen vasemmalta puolelta ja ensimmäisenä esitelty Charlie Hodge heti Elviksen vieressä yläoikealla mustassa puvussa. Mafia koostui siis Elviksen hyvistä ystävistä, jotka toimivat hänen turvamiehinään aina tarvittaessa. Tässä kyseisessä tilanteessa jouluna vuonna -70 Memphisin poliisilaitoksen pomo (toinen vasemmalta) jakoi mafialaisille poliisin virkamerkit, joilla ei käytännössä ollut minkäänlaista lain voimaa. Paitsi mitä nyt Elvis sakotteli Gracelandin ohi kulkevia autoja ja veteli nimmareita sakkokuitteihin. Tuskinpa niitä sakkoja kukaan maksoi, hymisivät vain tyytyväisyyttään ilmaisesta nimmarista.

Tässä Elvis-fanivuosien aikana on näiden henkilöiden lisäksi tullut myös nähtyä Priscilla, Lisa Marie sekä useita Elviksen kanssa esiintyneitä muusikoita ja taustalaulajia.