Ostettiin vähän aikaa sitten MJ-faniporukan kanssa lentoliput Los Angelesiin ensi kesäksi ajalle 21.6.-1.7. Kyseessä siis tietysti Michael Jackson -matka. Päätarkoituksenamme on käydä Michaelin haudalla Forest Lawnissa. Michaelin kuolema ja sitä kautta oman elämäni suurimman unelman murskaantuminen oli niin kova paikka, että toiveeksi jäi vain päästä viemään omin käsin ruusu Michaelin haudalle. Siellä se unelman murskaantuminen varmasti konkretisoituu niin vahvasti, että etukäteen jo pelottaa ja ahdistaa. En tiedä olenko henkisesti valmis haudalle. Olisin voinut mennä sinne vaikka vasta 10 vuoden päästä, mutta nyt kun matkalle halusi lähteä niin monta hyvää MJ-ystävääni, päätin lähteä mukaan. Ei se matka tunnu samalta ilman heitä, samanhenkisiä ystäviäni, joiden kanssa jakaa se kaikki. Ehkäpä haudalla käynti on askel kohti uutta paranemista. Tai sitten se on vain suurempi pudotus: mitä nyt enää jää? Mitä enää voin tehdä, kun kaikki on jo tehty?
Toki matkalla pidetään hauskaakin: paikalliset fanit järjestävät erilaisia tapahtumia mm. rullaluisteluillan johon olemme osallistumassa. Disneylandissa järjestään kolmas Global MJ Disneyday ja Neverlandin alueella käymme katselemassa niitä samoja tähtiä mitä Michael aikanaan inspiraatiopuustaan (Giving Tree) katseli.
Ja jottei matka menisi pelkäksi michaelingiksi käymme Universal Studioilla, shoppailemassa, rannalla ja yritämme päästä Conanin nauhoituksiin. Niitä lippuja saa jännittää arvonnan muodossa sitten vähän lähempänä matkaa. Se olisi kyllä yksi pieni unelmien täyttymys, jos sinne pääsisi. Mutta "pessimisti, ei pety", ei siis "nuolaista ennen kuin tipahtaa".
Loppuvuoteenkin asti kelpaa odotella, nimittäin Cirque Du Soleil tulee 5.11. Helsinkiin Michael Jackson The Immortal World Tour -esityksellään ja me olemme menossa sinne monen fanin (ja muutaman poikaystävän) voimin lavan eteen hyville paikoille. Odotan esitystä todella paljon, sillä en ole koskaan nähnyt livenä "Sööködysöleil" (tai niinkuin miesystäväni kanssa väännämme "söitkösiesenvoin") esitystä, mutta olen nähnyt tv:stä ja kuullut paljon kehuja, joten paikan päällä esitys on varmasti aivan huikea. Sitä paitsi, onhan tämä lähinnä Michael Jackson konserttia mitä olen ikinä ollut.
Paljon kivaa tulossa, mutta odottavan aika on pitkä. Toisaalta odottaminen on ehkä juuri sitä parasta; se jännitys ja ne perhoset vatsassa JUURI ennen kuin jotain tapahtuu. Sitten kun se tapahtuu, on se yleensä liian nopeasti ohi. Nautitaan siis tästä odottelusta!
Yksi pieni haave toteutui tällä viikolla kun sain työpöytäni valmiiksi. Ostoslistalla oli jo kauan ollut uusi työpöytä ja ajatuksena oli koota julisteista ja kuvista kiva kollaasi pöydälle lasilevyn alle. Uskomattoman täydellisen löydön tein joulun jälkeen Jyskin kuvastosta. Katsoin, että onpas hyvännäköinen työpöytä, just sellanen ku oon ettiny ja katsoin mallinimeä, MICHAEL! Ei voi olla totta! MICHAEL!! Pöytä oli heti ostettava ja kilpailutuksen tuloksena edullinen lasilevykin kotiin kannettuna löytyi, joten nyt työpöytä on valmis ja kelpaa siinä pöydän ääressä töitä tehdäkin... tai muuten vain istuskella ja ihastella ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti