Heräsimme ystäväni kanssa keikkaan vähän turhan myöhään eikä permannolle ollut enää kovin hyviä lippuja tarjolla, joten päätimme ottaa paikat keskikatsomosta, josta näkisimme kivasti koko lavan. Yllätykseksemme lavoja olikin kaksi, toinen areenan takapäässä, jonka keskellä oli vielä jotain erityisiä vip-paikkoja.
Kuvat on otettu hyvissä ajoin ennen konsertin alkua, ihmiset tulivat melko viime tinkaan, mutta areena täyttyi melkein ääriään myöten. |
Konsertin puolivälissä Michael siirtyi siis tuolle takalavalle astellen turvamiehien saattelemana koko areenan läpi läpsytellen ylävitosia ihmisten kanssa. Ihmiset kerääntyivät permannolta lavan eteen ja oli hienoa huomata miten hän piti faniensa puolta, kun eräs turvamies yritti estää ihmisiä menemästä lavan eteen ja kun Michael huomasi tämän hän kuulutti mikrofoniin, että "hei sinä turvamies, päästä heidät tänne". Michael antoi ihanasti huomiota faneille kättelemällä heitä kovasti. Muutaman laulun laulettuaan hän siirtyi tällä kertaa toista reittiä päälavalle kätellen jälleen fanejaan mennessään.
Konsertin alussa hän bongasi yleisön seasta kyltin, jossa sisarukset pyysivät päästä yhteiskuvaan ja noh, mikäs jottei. Kaveri asteli alas lavalta ja naisten ilmeet oli kyllä näkemisen arvoiset. Valitettavasti uusi kamerani ei oikein suostunut yhteistyöhön, joten tarkimmat kuvani ovat tästä "selfie-hetkestä" screenin kautta. Kuvaussession päätteeksi naiset antoivat Michaelin 5 kuukautiselle Noah-pojalle lahjaksi kaksi helistintä, jotka herra otti iloisena vastaan kertoen samalla miten rankkaa elämä lapsen kanssa on: hänen elämänsä raskain 15 sekunttinen.
"Take manymanymanymanymany!!" |
Tyylikkääseen mustaan pukuun ja mirriin pukeutunut kanadalainen valloitti kyllä koko konserttiyleisön, joka pomppikin vähän väliä ylös jammailemaan. Läppä lensi ja yleisö sai siis samalla myös stand-up esityksen. Lavashow oli sinäänsä aika yksinkertaista: bändi taustalla ja laulaja edessä, mutta välillä screenille heijastetut biisien tahtiin leikittelevät taustavideot olivat niin kauniita, että aivan nauliintui seuraamaan niitä. Todella tyylikkäästi ja kauniisti toteutettu show. Bändi esiteltiin hauskasti jääkiekkopelaajien tyyliin, sillä Bublé on ilmeisen kova jääkiekkofani ja ruotsalaiset jääkiekkoilijat saivat myös osansa, kun rumpali kuulemma vihaa heitä yli kaiken. Tämä tieto tietysti kirvoitti yleisöltä valtavat ablodit. Bublé kiitteli myös Esa Tikkasta pingispelistä aikaisemmin päivällä.
Isolle screenille kuvattiin välillä yleisöäkin. Taustalla bändi, johon kuului vaihtelevasti torvi- ja jousiosastokin. |
Konsertti alkoi hienolla tulkinnalla Fever-kappaleesta ja covereita kuultiin mm. Beatlesilta (All you need is love), Jackson 5:lta (I want you back) ja Elvikseltä (Burning love) monia Frank Sinatran tunnetuksia tekemiä hienoja kappaleita unohtamatta. Suosittelen kyllä Bubleeta kaikille ketkä tykkäävät vanhasta hienosta swing-musiikista sekä upeasta äänestä. Eikä herran omissa kappaleissakaan mitään vikaa ole.
Äänestä puheenollen: se oli jotain aivan uskomatonta. On vaikea selittää, mutta ääni ei tunnu nykyaikaiselta, ikään kuin se tulisi vanhasta putkiradiosta, mukavan savuinen, mutta puhdas ääni. Lopuksi tapahtui jotain aivan huikeaa, sellaista mitä en ole ennen nähnyt. Viimeisen
kappaleen puolikkaan Michael esitti ilman äänentoistoa eikä ongelmia kuuluvuuden kanssa ollut. Kyllä poika vain osaa ääntään käyttää. Joku olikin kuvannut kyseisen
kappaleen videolle jo Youtubeen melko lavan edestä, mutta ei meidän kauempanakaan istuvien tarvinnut korvia höristellä, ääni kulki miehestä ulos niin vaivatta. Huikea, huikea keikka! Ehkä yksi parhaimmista keikkakokemuksistani. Ensi kerralla
uudestaan ja eturiviin, makso mitä makso!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti