.Saksalainen tohtori Gunther von Hagens on keksinyt plastinointimenetelmän, jossa ruumiin nesteet korvataan muoviseoksella. Ihmiset ovat testamentanneet ruumiinsa tätä käyttötarkoitusta varten, joten kuoleman jälkeen he pääsevät ikuisesti kiertämään maailmaa osana näyttelyä. Näyttelyn tarkoituksena on lähinnä esitellä ihmisen anatomiaa, mutta välillä ruumiit on aseteltu melkoisiin taideteoksiin. Ehkä hauskin idea oli juoksija, jossa saman miehen luuranko juoksi oman lihaksistonsa perässä ja ojensi tälle viestikapulaa. Hauska yksityiskohta oli, että jokaisen ruumiin napa, nännit (tuttavallisemmin snirbulit) sekä kulmakarvat ja huulet oli siirretty plastinoituun ruumiiseen, vaikka muuta nahkaa ei yleensä ollutkaan jätetty.
Poikkileikkaukset eri ruumiinosista ja ylipainoisesta miehestä jäivät myös mieleen. Uutena asiana opin, että ihmisen hiussuoniverkosto on niin tiivis, että jos sen plastinoisi, ei sen läpi näkisi muuta ruumista. Eli toisin sanoen, jos ihomme kuorittaisiin pois, jäisi paikalle seisomaan kokonaan samanlainen, mutta verinen ruumis. Oli jännittävää kurkistaa ikään kuin itsensä sisälle ja nähdä mm. miten pieneen tilaan ne meidän monta metriä pitkät suoletkin on sullottu.
Vaikka itselläni on ollut jo pitkään sairas hinku päästä näkemään tämä näyttely, niin täytyy kyllä sanoa, että jossain vaiheessa orastava paha olo alkoi hiipiä väkisinkin kurkunpäähän (jonka myös näin vitriinissä). Huomasimme ystäväni kanssa röyhtäilevämme välillä happamasti. Eräs pikkutyttö kysyi isältään kirkkaalla äänellä: "miksi nää näyttää niin aidoilta?". Isä ei vastannut tytölle mitään ja ystäväni kanssa pidättelimme naurua. Kunhan ei liikaa ajatellut sitä yksityiskohtaa, että ruumiit todella olivat aitoja, pystyi näyttelyssä kierrellä sen enempää pahaa oloa tuntematta, joten selvisimme kuitenkin kunnialla. En liitä tähän postaukseen kuvia heikkohermoisten ystävieni takia, mutta kukin voi halutessaan tutustua näyttelyn kotisivuihin: bodyworlds.com
Näyttely on nähtävissä Heurekassa vielä 22.9.2013 asti. Suosittelen kaikille ihmiskehosta kiinnostuneille!
Samainen viikonloppu jatkui Tallinnaan viiden MJ-faniystävän kanssa, sillä siellä oli luvassa tanssia sisältävä konserttiesitys, josta Vanemuinen virallinen nettisivu kertoo seuraavaa:
Vanemuisen teatteri jatkaa vuonna 2009 aloittamaansa musiikkiesitysten sarjaa. Konsertti-tanssiesitykseen osallistuu bändi, solisteja sekä Vanemuisen balettiryhmä.
Thriller kertoo entisten Hollywood-näyttelijöiden taiteellisuudesta, joka kiehtoi Michael Jacksonia. Nämä näyttelijät pystyivät vangitsemaan yleisönsä ja koskettamaan sitä – joskus jopa pelkästään paikallaan seisomalla. Esityksen koreografia on yhdistelmä kaikkea sitä, mitä koin inspiroituessani hänestä niin koreografina kuin esiintyjänä. Se, miten hän saa yleisön huokailemaan, on jo taidetta sinänsä. Se on myös hyvin vaikea taiteen laji ja samalla esityksen Thriller – kumarrus Michael Jacksonille olemus. Tai kuten Michael Jackson asian itse ilmaisi: "Älä pysähdy, ennen kuin olet saanut tarpeeksesi."
Tallinnan Thriller oli hyvin samantapainen kuin Lontoon porukan esittämä Thriller Live, jonka kävin katsomassa Tukholmassa hetki sitten. Molemmissa pääosassa oli laulu ja tanssi, mutta Tallinnan versiossa oli enemmän uutta ja omaa ja siksi pidin tästä paljon enemmän. Tässä ei ollut mukana yhtään impersonointia, mistä kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! Laulajat lauloivat omilla äänillään, vaikka toki läksyt oli luettu: välillä haaroja kourittiin ja kiljahdeltiinkin.
Tallinnan tribuutti sisälsi biisivalintoja, joista kaikki eivät olleet suurelle yleisölle tuttuja. Lisäpisteitä tästäkin! Ensimmäistä kertaa kuulin Michaelin kappaleita a cappellana, kun neljä miestä beat boxasivat Beat It:stä oman versionsa. Myös Human Nature kuultiin a cappella -versiona sähköviululla höystettynä. Tekisiköhän Rajaton ABBA ja Queen albumeidensa jatkoksi Michael Jackson albumin, jos oikein nätisti pyytäisi? Olisi kiva kuulla näitä versioita enemmänkin, sillä nämä olivat ainakin erinomaisia.
Mukavana yllätyksenä olivat kaksi viululla soitettua kappaletta. Ensimmäinen niistä oli Liberian Girl. En ole koskaan varsinaisesti ajatellut kappaleen olevan melodisesti mitenkään erityisen kaunis tai koskettava, etenkin musavideon kautta kappaleesta on jäänyt itselleni sellainen aika mitään sanomaton mielikuva. Tämä viululla soitettu surumielinen versio kappaleesta avasi sävelen aivan uudella tavalla jokaista yksityiskohtaansa myöten. I Just Can't Stop Loving You oli myöskin kaunista kuunneltavaa jousisoittimella. Viululla esitetyissä kappaleissa joutui keskittymään pelkkään säveleen ja jälleen huomasi ihailevansa Michaelin säveltäjän lahjoja. Eikä tietenkään kyyneliltä voinut välttyä.
Tanssijat olivat selkeästi balettitaustaisija, joten koreografioissakin oli vahvasti vaikutteita siitä taiteenlajista. Mukavaa oli, että esityksiin oli kehitelty aivan uudet koreografiat, joissa kuitenkin oli oma Michael Jackson -mausteensa mukana.
Kuvat Vanemuine-teatterin nettisivulta
Moniin tanssiesityksiin oli otettu vahvasti vaikutteita Michaelin musavideoista, mutta koska teatteriryhmä oli tehnyt niistä aivan omat, uudet versionsa, ei se häirinnyt ainakaan minua. Kaikki laulajat (sekä miehet että naiset) olivat taitavia, vaikka "pääosan" esittäjä (kuvassa mies valkoisessa paidassa) lauloikin mielestämme hieman liikaa. Hän hoiti rauhalliset balladit hyvin, mutta nopeatempoiset kappaleet eivät aina menneet täysin nappiin. Myötähäpeää ei kuitenkaan tarvinnut missään vaiheessa tuntea, sellaisella varmuudella jokainen laulaja leipänsä hoiti. Olen erittäin iloinen, että lähdimme tämän teatteripläjäyksen katsomaan. Itselläni fiilis oli katossa heti ensimmäisistä Cirque Du Soleilin Immortal-esityksestä lainatuista alkutahdeista lähtien. Tykkäsin kovasti, itkin ja nauroin ja rakastuin Michaelin kappaleisiin taas uudestaan. Hienoja biisejä, jotka saivat ansaitsemansa ulkoasun näissä uusissa esityksissä. Hienoa Viro, tätä lisää!
Kotiin tulomatkalla laivassa jaoimme tölkillisen kokista ohjeen mukaisesti MJ-fanien kesken. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti