Mutta sitä ennen on aika tehdä lupauksia tälle uudelle vuodelle 2013:
Lupaan lukea suurimman omistamani kirjan, Michael Jackson Opuksen, kannesta kanteen tämän vuoden aikana.
Ostin kirjan heti sen tultua myyntiin melko pian Michaelin kuoleman jälkeen vuonna 2009. Kirjaa kasattiin Michaelin vielä eläissä, yhteistyössä hänen kanssaan, mutta se sai hivenen erilaisen sisällön Michaelin kuoltua, kun faneja pyydettiin lähettämään piirroksia idolistaan kirjaa varten, joita on esillä kirjan loppusivuilla. Kirja on MAS-SII-VI-NEN. Sen mustasta nahkasta käsin sidotut kannet pitävät sisällään 404 sivua, sen ulkomitat ovat 33 x 46 cm ja se painaa 12 kg. "Kevyttä iltalukemista" siis. Kirja tuli minulle postissa tammikuussa 2010 punaisessa suojakotelossaan valkoisen hansikkaan kanssa ja siitä asti se on ollut kirjahyllyn päällä lähinnä pölyttymässä (vaikka olen säännöllisesti siitä pölyt pyyhkinyt). Kirja sisältää valtaosin kuvia, joten en usko, että sen lukemiseen menee kovin kauan aikaa, lähinnä vaivaa tuottaa sen edestakaisin nostelu 160 cm korkean kirjahyllyn päältä ja siksi sen lukeminen onkin jäänyt niin usein vain selailuasteelle.
(Kuvassa mittasuhteita antamassa dvd-kotelo, pahoittelen pölyistä kirjahyllyä)
En tiedä uskallanko samaan syssyyn luvata lukevani kaikki muutkin vielä postissa olevat Michael-kirjani, mutta voisin yrittää. Tilaisin nimittäin alennusmyynneistä kolme muutakin MJ-kirjaa joista yhden sponsoroi kummitätini lahjakortin muodossa.
Michaelin veljen, Jermaine Jacksonin kirja, You are not alone, on kerännyt paljon kehuja fanipiireissä. Jermaine on tunnetusti huomiohuor... öh, huomiohaukka mitä tulee julkisuuteen. Jokainen voi olla syistä eri mieltä, itse uskon, että kyllä Jermaine veljestään välitti ja kaipaa häntä syvästi, mutta välillä miehen teot ovat olleet aika kaksinaamaisia ja suorastaan Michaelin maineella ratsastamista. Mutta on silti mielenkiintoista lukea hänen ajatuksiaan veljestään näin postuumisti.
Toinen englanninkielinen kirja on Michael Bushin kirjoittama The King Of Style: Dressing Michael Jackson. Bush teki töitä Michaelin vaatettajana 25 vuotta. Kirjaa on myös kovasti kehuttu ja sieltä paljastuu kuulemma mukavia pikku anekdootteja Michaelin vaatteisiin ja itseensä herraan liittyen. En malta odottaa tämänkään lukemista, vaikka englanti ei kovin vahva kieli olekaan, mutta kuulemma kirja on kirjoitettu mukavasti ja helppolukuisesti.
Toinen englanninkielinen kirja on Michael Bushin kirjoittama The King Of Style: Dressing Michael Jackson. Bush teki töitä Michaelin vaatettajana 25 vuotta. Kirjaa on myös kovasti kehuttu ja sieltä paljastuu kuulemma mukavia pikku anekdootteja Michaelin vaatteisiin ja itseensä herraan liittyen. En malta odottaa tämänkään lukemista, vaikka englanti ei kovin vahva kieli olekaan, mutta kuulemma kirja on kirjoitettu mukavasti ja helppolukuisesti.
Ainoa suomenkielinen kirja onkin sitten suomennettu Margo Jefferssonin kirja Tapaus Michael Jackson. Otsikkona hyvin luontaantyöntävänä tämä "tapaus" on kuitenkin kerännyt paljon paljon kehuja fanipiireissä. Olen tätä yrittänyt kirjastostakin jallittaa, mutta tuloksetta, joten kun se vihdoin alennuksessa oli, niin tilasinpa pois kuleksimasta. Tämän ainakin voin luvata lukevani tämän vuoden puolella, koska omalla äidinkielelläni lukeminen sujuu nopeasti ja vaivatta.
Toinen uuden vuoden lupaus liittyy joulunpyhien "sairaskohtaukseeni" eli minuun iski neuloosi. En suoraan sanottuna ole neulonut sitten yläasteen eikä ole tehnyt mieli, kunnes yhtäkkiä joulun alla vanhempieni luona ollessa torkkupeittoon kääriytyneenä tuli olo, että haluan neuloa itselleni myös torkkupeiton. Sehän on helppoa, senkun suoraan ja nurjaa vaan puolin ja toisin. Noh, vanhemmat sitten lupasivat ostaa langat ja puikot joululahjaksi ja jo jouluaattona alotin äitini opastuksella puikottamisen.
Värimaailmana on harmaa ja violetti/purppuran punainen, johon sattumalta sointuu hyvin Amerikasta tilaamani vesipohjaiset kynsilakat (joita tosin en vielä ole testannut, koska annan silmieni parantua rauhassa). Torkkupeitossa tulee olemaan n. 30x30 ruutuja, joka toinen harmaa ja joka toinen tuota 7 veljeksen raitaa. Se tulee olemaan pitkä ja kapea, ikään kuin isohko huivi, jonka voi tarvittaessa kääriä myös hartioille. Teen sen aina kolmen ruudun osioista, jotka sitten ompelen yhteen. Niitä osioita tulee olemaan 5 tai 7, riippuen siitä miten pitkän peitosta haluan.
Äitini opastuksella oikeat ja nurjat löysivät pian liikeratansa ja niinhän ne joulunpyhät menivät neuloessa. Yllättävän nopeasti tuo neulominen sujuu. Tämän kuvan ottamisen jälkeen, olen tehnyt jo toisen osion keskimmäisen ruudun valmiiksi, eli uskoisin, että jos vain neuloosi jatkuu, niin saan peiton yllättävän nopeastikin valmiiksi. Mutta kun ikinä ei tiedä millon into lopahtaa. Ja luultavasti minun pitää tehdä ensimmäinen kolmen ruudun osio vielä lopuksi uudestaan, sillä sen verran on käsiala muuttunut tämän lyhyen neuloosiputken aikana, etten ehkä pysty katselemaan tuota aloituspalan epätasaista jälkeä. Onneksi lankoja riittää ja voinhan tarvittaessa purkaa sen alkuperäisen osion.
Uuden vuoden lupauksia voisi tehdä vaikka millä mitalla, mutta ehkäpä tässä helpoimmat ja varmimmen toteutuvat. Kiva tehdä sellaisia lupauksia, jotka luultavasti pystyy pitämään. Mitäs sitä itseään rääkkäämään suotta liian haastavilla lupauksilla. ;)
Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!
14 kommenttia:
Hei,jotenkin eksyin sun blogiin ja lueskelin sun fani tarinaa:) olen itse 34-vuotias Mj fani ja tulin faniksi about ´88 ,Bad albumi ja Thriller kolahti täysin ja tottakai rakastui miekkoseen palavasti hahah...mutta mua yhdistää myös se et olin hetken Elvis fani niiknkuin sinä:D. on kiva et on muitakin "vanhempia" faneja joille Mj on aina suuri idoli ja diggailee kuin teini musiikista ja koko ihmisestä. :)))
Hei anonyymi!
Tosi kiva kuulla :) Elviksessä ja Michaelissa on kyllä paljon samaa, kun oikein rupee ajatteleen, ettei ihme, että tykkää molemmista.
Juu, ei tästä faniudesta kyllä eroon pääse enää tällä iällä, se olis tapahtunu jo jos olis tapahtunu. Olihan tuossa noita hiljasempiakin kausia ja niitäkin varmasti tulee, mutta se on elämää. Välillä muut asiat on tärkeämpiä kuin toiset, silleen se vaan meneen.
Jos olet facebookissa, niin siellähän on aktiivinen ryhmä "Suomen MJ-fanit", jos et jo tiennyt. Ja suomalainen MJ-foorumi on nyt viime aikoina ollut aika hiljainen, mutta kyllä sielläkin elämää joskus on ;) http://mj.invisionconnect.com/
Juu se on totta et hiljaisia kausia tuli ja tulee kun on aikuistuttu(mukamas:D) mut oon kuunnellu soul ,funk ,ysäri R&b menoa jo pitkään mut Mj on aina ollut ykkönen ja sellanen et kiinnostaa ja koskettaa eri tavalla.sitä kun kasvaa sen musiikin mukana ja seurannut hänen uraa jne niin se on "osa" sua...joskus tulee sellanen olo kun omat kaverit jotka ei fanita MJtä ja saatan hehkuttaa jotain Mjstä niin ne kattoo et just joo teni.Ihan sama kuiteskin...se on enemmän kuin vaa idoli..se on tärkeämpää.niin paljon muistoja ja hyvää saanut siitä.On kausia et kuuntelen vaa mjtä ja katon kaikkia clippei ja konsertti dvdtä ja saatan herkistyä kyyneliin,mut sit taas kausia et ei samal tavalla.nyt ollu taas Mj viikko..jotenkin kaipaa häntä..mut se on aina osa mua..
Meen katsomaa The jacksoneita,vaikka onhan se veljien bisnes,moneymakin juttu..mut on J5 musa ollut osa niin pitkään ja fanittanut niiden biisei jne aina..et ihan kiva kokemus...live musa ja hyvät biist varmasti toimii..
mut ei sellasta kokemusta tietty saa kun 97 MJ helsinki keikasta...joo pitääpä katsoa se facebook sivusto..onhan noita sivuja joitain joo...
tulipa paasattua Mjstä hahah..se on heti kun joku toinen joka ymmärtää niin pitkä viesti tuntemuksista:DD
Eikun sehän on just kiva, että nimenomaan saa "paasata" siitä idolistaan. Anna tulla vaan sydämes kyllyydestä :D
Jos tuolta oikeesta sivusta jaksat klikkailla ihan ensimmäiseen postaukseeni, niin siellä puhun nimenomaan myös tästä ihmisten suhtautumisesta fanittamiseen. Olen itsekin usein kohdannut tuota "teinittelyä" vain sen takia, että arvostan jotain henkilöä yli kaiken. Mutta vuosien varrella olen oppinut myös hillitsemään MJstä ja muista idoleistani puhumista ja hehkuttamista tiettyjen ihmisten kanssa. Lähinnä harrastan sitä "paasaamista" fanikavereiden kanssa, koska he ymmärtävät täysin mistä on kyse.
Muutenkin tuntuu, että kaikki muut harrastukset ymmärretään paitsi fanittaminen. Joku saattaa urheilla veren maku suussa ja toinen neuloa villasukkia kädet verellä ja tuntuu, että sellaiset harrastukset ymmärretään paremmin. Mutta annas olla jos arvostat jotain ihmistä, niin "ihme hihhuli". ;)
Olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla on kotona ihana kumppani joka on myös Elvis-fani ja fanittaa paljon muutakin musiikkia mm. Jackson5/Jacksons musaa, niin hänen kanssaan saa myös jakaa näitä fanituksen kokemuksia ja hän ymmärtää. Tulipa muuten mieleen, että tässä valmistelen juuri yhtä postausta liittyen kaikkiin Elvis-tyyppeihin keitä vuosien varrella olen tavannut, jos se vaikka kiinnostaisi sinuakin. ;)
Itse en muuten ole sinne The Jacksons konserttiin menossa. Vaikka tykkään nimenomaan myös Michaelin lapsuus- ja nuoruusajan musasta, ei jotenkin tämä veljien, kuten sanoit money making, konsertti jostain syystä kiinnosta. Jos voittaisin liput jostain arvonnasta, lähtisin kyllä, mutta en kyllä itse ala maksamaan konsertista. Kuitenkin Michael on ollut niin suuri osa sitä bändiä lead singerinä, etten ehkä vielä osaa kuunnella kappaleita kenenkään muun kuin Michaelin esittämänä. Olisihan se hieno tribuutti varmasti, mutta äh, en tiedä miksi ei nyt napannut.
Pakko uteliaisuudesta kysyä, mutta pakko ei ole vastata: oliko sinulla lippuja This Is It -konsertteihin ja miten kuulit Michaelin kuolemasta?
Huomenta sinne.mä täällä jo hereillä vaikka herätys oli vasta 7.45 yhteen koulutukseen -_- zzzz:) Joo no se on totta et ei ehkä kaikki enää ymmärrä et miksi Mj edelleen sillai vaikuttaa,mut mä en kanssa juuri siitä puhu muille..on kavereita jotka rakastaa hänen musaa mut ei samal taval ole tullut faniksi..nyt on yksi lapsuuden kaveri joka sai mut faniksi kun heillä oli Bad vinyyli.siitä se lähti.seottii täysin.välillä jutellaa facebookis..mut hänelkin jo perhe jne muita asioita tärkeempiä.
Olen tanssiopettaja ja tanssija ammatiltani ja kova treenaus ja urheilu osa elämää mut sit on esim kuten sanoit musiikki ja MJ siinä aina kulkenut ennemmän tai vähemmän,mut eihän sitä sit monet tajua..joten olen opetellut olla vaa paasaamatta asiasta jos jotain ei vaa kiinosta.se on ihan ok.onhan itelläkin muita juttuja ja musatyylejä mitä tykkää.
Joo Jacksons keikasta hyvin ymmärrän ne fiilarit mitä sanoit,mut aattelin itse nyt sit vain et joo silti ne sitä keikkaa tekee jne..on välillä ahdistanutkin miten ihmisen itsekkyys ja raha tekee kaikennäköstä..just miten Mjtä käytetää hyväksi kuolema njälkeen ja viel enemmän sitä ennen...tuntuu pahalta kyllä:/..mä yritän ottaa keikan positiivisesti ja juhlia itse itselle sitä kaikkea hyvää mitä michael toi ja j5 lapsuudesta asti.saatan herkistyä enemmänkin.
juu this is it keikalle mun kaveri joka asuu lontoossa sai hoidettua siellä asioita.mut sit myös kuolemasta sain viestin häneltä yöllä...luin sen aamulla ja pillahdin kauheeseen itkuun ja sen aikanen poikaystävä oli et mikä sua vaivaa?? hän ymmärsi osittain,mut osittain ei..joten olet onnekas et on ihana kumppani jonka kanssa jakaa fiilikset..:)
Hurahdin joskus vuonna 90 elvikseen jotenkin kun näin leffan jailhouse rock.Faija diggasi Elviksestä kanssa..muistan miten komea hän oli ja seksikäs leffassa.aloin sitten tutkia tarkemmin.Tykkäsin aina eniten 70-luvun alun tuotannosta.Olin yhden tytön kanssa kirjekavereita ja tavattiinkin ja saatiin pälättää elviksestä. mut elvis ei samal tavalla pysynyt kuin MJ..aina jos on juttua elviksestä niin tutkin jne,mut mut valtasi 90-luvun hiphop kulttuuri ihan 90-luvun alussa ja loppu onkin historiaa oman uran kannalta:)
Liityin facebook sivustoon.oeltko sä just ylläpitäjä? nyt voin paasaa oikee olan takaa hahahha
Heips, en ole siellä facebook-sivustolla ylläpitäjänä. Aktiivinen kommentoija kyllä olen. Taisinkin sinut bongata sieltä.
Ok joo sinne sivulle menin..nyt tuntuu et taas Mj valtaa kaikki päivät.Mulla on ollut taas jotenkin hirveä kaipaus,johtuen varmaan et mitä enemmän katselee juttuja sitä enemmän muistuu mieleen miten paljon siltä ihmiseltä saanut iloa. Onneksi on paljon materiaalia ja musiikki aina elämässä.Ootan et saan käteen sen Spike Leen dokkarin Bad25 koska tvstä tuli joku lyhennetty versio.Se on niin kiva katsoa Mjtä studiolla ja kuinka kunnianhimoinen hän oli.
katselin teiän kuvia kun olitte neverlandissa jne.Jos oisin tienny et suomesta lähtee fannit sinne,oisin ehdottomasti änkenyt mukaan! Olen miettinyt asiaa ja haluaisin nähdä paikat.Ollut kyllä vaikea Mjn kuolema henkilökohtasesti niin tuntuu et ois valmis nyt viel näkemään paikat missä sielu lepäsi,vaikka ihmistä ei takasin enää saa.toivon et lähivuosina meen ja saan jonkun mukaan..todennäkösesti en hahah.
Se on lohduttavaa, että vaikka mies itse on poissa, musiikki, videot ja kuvat jäävät elämään. Ja aina tulee onneksi uutta, kuten se Bad25-dokkari, jota itsekin odotan kieli pitkällä! :)
Miulla tuntu itseasiassa ihan samalta ennen matkaa ku siusta. (Jaha ja vaihtui näköjään miekuttamiseen;) Olin ajatellu, etten pysty menemään sinne, ajattelin, että meen vaikka sitten 10 vuoden päästä, kun paremmin pystyn, mutta kun hyvät MJ-ystäväni olivat lähdössä, halusin kuitenkin mennä heidän mukaan, koska on aivan eri asia kokea noita juttuja fanien kanssa, kuin vaikka yksin tai miesystävän kanssa.
Olen TODELLA tyytyväinen, että lähdin matkaan niin pian. Tuntuu, että jollain tasolla toi reissu oli kovin puhdistava, ikäänkuin kivi putosi sydämeltä. Vaikka Michaelia ikävä usein onkin, mutta jotenkin sillä reissulla oli hyvä olla, jostain kumman syystä. Tuntui siltä, että mukavia MJ-asioita voi olla vielä näin hänen kuolemankin jälkeen. Kuten yksi matkatoverini sanoi: "En lähde sinne jättämään hyvästejä Michaelilla, vaan surulle". Ja se piti paikkansa myös miunkin kohdalla. :)
joo kuulostaa hyvältä se et varmasti puhdistaa oloa.Ja se on ollut kyl hankalaa et ei oo juuri kavereita jotka samalla tavalla ovat fanittaneet niin ei voi jakaa fiiliksiä heiän kanssa.Eli kiva kuulla et pääsitte yhessä ja saitte myös yhessä käydä läpi niitä fiiliksiä. Kyllä siellä varmaan olo on hetken että on "lähempänä" sitä ihmistä ja voi helpommin jättää jäähyväiset kun kuolema tuli niin iskuna. On ihana katsoa Michaelista clippei missä hän on niin hyvässä kunnossa vielä ja pistää kaiken likoon.Monet keikat saa edelleen itselle sellasia teíni fiiliksiä mitä aíkoinaan.kylmiä väreitä siitä uskomattomasta äänestä ja kiljumisreaktion miten kuuma koko mies on ja se musa saa kropan heilumaan vaikka kuullut biisit useat kerrat...Olin duunissa pitää tanssitunteja pienimmille 7-vuotialle pikku breakance tanssijoille ja lopussa pikkuset kysyivät et onko sulla maikol jäksöniä?? eivät tiedä mun faneudesta juuri..ja totesin että kuule arvatkaas onko? Siinä pikkumiehet heiluivat heidän lempibiisin Thrillerin tahtiin:)
Voi kuinka suloista! :)
Ja ihan totta turiset. On se mies vaan niin spesiaalitapaus, ettei ole toista.
Kyllä tuli taas Elvis fanitus mieleen kun katsoin noita kuvia ja tarinoita.Kuuluin Suomen fanikerhoon aikoinaan ja seurasin sieltä mahdollisia uutisia ja keräsin kaikkea dokkaria ja konserttikeikkaa vhs kasettina. Oli se komea mies ja hyvää musaa. Elvis sitten jäi kun aloitti tanssin jne ja MJ kulki aina mukana.Pitäs katsoa joku 68´comeback special tms :)
68 comeback special oli "THE juttu" mikä vuonna 2002 iski minuun ja siitä faniuteni lähti. Sen hetken muistan vielä oikein hyvin, kun katsoin sitä omassa huoneessani telkkari täysillä ja äiti ja isä katsoivat samaa ohjelmaa olkkarissa (siitähän on jo yli 10 vuotta!!!).
Halusin katsoa sen yksin ja rauhassa, sillä joku siinä Elviksessä jo oli (meillä oli ainakin yksi joululaulukasetti, jota halusin kuulla joka joulu), mutta muuten en vielä tiennyt miehestä paljon mitään. Mutta sen ohjelman aikana (ja jälkeen) minuu vietiin kuin pässiä narussa :D
Uskomaton mies ja karisma, joka tulvi telkkarista huoneeseen. Michaelilta taas en muista vastaavanlaista "wow-elämystä", koska oon niin pienestä asti tykännyt. Muistan kyllä sen, miten tykkäsin kuunnella Black Or White -kappaletta veljen kasetilta, mutten esim. muista ensihetkeä kun olisin nähnyt kuvan Michaelista. Muistan vain, että tykkäsin kovasti hänen ulkonäöstään (jo silloin;). Mutta Elviksen tapauksessa pystyn päivän tarkasti sanomaan päivän, kun minusta tuli fani. Se oli 16.8.2002, Elviksen 25-vuotiskuolinpäivänä.
joo Se on mahtavaa et Elvis tajusi ettei jää tekee suht perushuonoja musiikki leffoja(onhan ensimmäiset niistä hyviä) ja palasi takasin just toi comeback special ´68.Mies näyttää hyvältä ja ääni ja musa on vain niin upeaa. Mä sain Mjstä sellasen kipinän kun Bad lyhyt elokuva oli kaverilla ja musta se oli myös niin kuuuma silloin kun ite oli joku 9v:D.onhan se aina ollukkin,huhuhu.
munpas tarvii netistä tsekkailla Elvarii kun ei oikee vhs nauhuria enää löydy:D.. eikös toukokuussa ole joku elvis tribute täällä Stadissa savoy_teatterissa.. ??
Joo, torstaina 16.5. Savoy teatterissa on jo Suomessa usein vieraillut original Elvis tribute. Oon ite useampana vuonna Tampereella nähny sen ja tykänny kovasti. Laulaja Robert Washington on tosi hyvä ja silmät kun pistää kiinni niin välillä voi jopa erehtyä luulemaan ihka oikeaksi Elvariksi. :)
Ja mikä parasta, siinähän on mukana näitä aitoja ja oikeita Elviksen taustalaulajia ja soittajia.
Lähetä kommentti